Uuden vuoden vaatteet+ ARVONTA

Soraa, Silmua ja Zoo:ta

*yhteistyössä Nosh Organic kanssa*

On koittanut vuoden viimeinen päivä ja uusi vuosi on aivan nurkan takana. Ompelun saralla on tullut tehtyä kaikenlaista, määrällisesti ehkäpä vähemmän kuin aikaisempana vuonna. Ilokseni kuitenkin huomaan, että tehdyt vaatteet ovat olleet ahkerassa käytössä niin itselläni kuin tyttärelläkin. 

Koska moni joulun ajan ompelus jäi aikapulan takia tekemättä, päätin panostaa uuden vuoden vaatteisiin. Toki sillä ajatuksella, että nämä ovat ahkerassa käytössä myös muuten. 

Pasi Kärkkäinen on uusi nimi Nosh:lla. Hän on suunnitellut mm. Suhasu-, Sora-ja Zoo- kuosit, joista tykkään kovin. Suhasusta teinkin jo aiemmin syksyllä vaatetta tyttärelle ja Nosh-kotikutsuilla ostin itselleni Solmu-tunikan. Sora-kuosi oli loppuvuoden uutuuskuosi ja siitä valitsin väritykseksi roosa-mustan. Kuosin nähtyäni piirsin muistikirjaani mallin, jonka halusin tyttärelleni tehdä.

Yläosa on pysynyt monissa mekoissa samana, helmaa olen vain kuositellut ideoiden mukaan. Helma on muokattu ns. tulppaanin malliseksi, niin, että yläosasta sitä on aukaistu vastalaskosten verran ja samalla helmasta laitettu päällekkäin. Näkymä oli siis samanlainen kuin puolikellohelma väärinpäin. Takaa mekko on helmastaan hieman pidempi ja nauhat tein ohuesta pellavatrikoosta.

Tällä kertaa visio toteutui melko hyvin ja käyttäjä on myös tyytyväinen: "Äiti, tämä tuntuu kivalta päällä ja minulla on nätti olo". ♥

Ostaessani tätä kangasta, päätin tehdä myös itselleni jotakin kivaa. Kangas on leveää ja keveää, 95% pv/5% el. Olisin kuvitellut siinä olevan enemmän elastaania, koska joustaa niin mukavasti. Olen ihastunut Kotiliesi Käsityö- lehden (1/17) tunikaan, jossa oikeassa sivussa on muutama laskos. 

Näiden vaatteiden kera toivotamme uuden vuoden tervetulleeksi.

Zoo-kuosi on jännä. Se on samalla mielenkiintoinen sekä ärhäkkä ja sitä on saatavilla neljää eri väritystä. Materiaali on ihanaa 100% luomupuuvillaneulosta. Kutsuilta ostin itselleni vihreäsävyisen ZOO jakarditunikan juurikin sen ärhäkkyyden vuoksi. Mallissa takasauma tulee eteen ja se on vartaloa kevyesti mukaileva. Tästä innostuneena päätin kuositella tyttärelleni samantapaisen tunikan.

Tyttäreni rakastaa tämä materiaalia, on kuulemma pehmeä ja lämmin. 

Neulos venähtää helposti ja yhden päivän käyttökokemuksen jälkeen en ole tyytyväinen tuohon etuhelmaan. Se alkaa liekottamaan. Auttaisikohan siihen tukikangas tai kuminauha kaitaleen sisälle?

Talvi on sitä mitä on, siitä huolimatta olemme pärjänneet kahdella pipomallilla, perustrikoopipo ja korvat peittävä malli. Neulokset sopivat hyvin myös pipoihin sekä asusteisiin. SILMU-neulos 💗.

Päällinen siis neulosta, vuorena kaksinkertainen ohut merinorib. Kolmiohuivissa vinoreunoissa on rullapäärme, joka laittaa reunan aaltoilemaan kivasti. Tuplatupsut on tehty sekoitelangasta, jossa on pieniä paljeteja seassa.

Zoo-neuloksesta myös pipo merinoneulosvuorella.

Kaavan olen tähän piirrellyt itse, aika moneen kokoon olen tämän jo päivittänyt.

Koska palanen neulosta vielä jäi, sain siitä itsellenikin pienen kolmiohuivin. Olen alkanut pitämään erilaisia asusteita enemmän ja huomaan hamuavani myös erilaisia huivikankaita.

Tähän loppuun haluan kiittää kaikkia lukijoitani ja tämän vanhan ja tulevan uuden vuoden kunniaksi laitetaan pystyyn myös 

ARVONTA

Arvonta-aika on 31.12.2017-6.1.2018. Palkintona on 35 euron suuruinen lahjakorti Nosh Organic- verkkokauppaan. Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä postausta vaikka vastaamalla kysymykseen:

Mikä jäi mieleesi vuodesta 2017 ja mitä odotat vuodelta 2018?

Hyvää uutta vuotta sinulle!

*Instagramissa löytyy toinen arvonta*

p.s. blogin ja istan puolella alkaa Details-vuosi, katsotaan mitä se tuo tullessaan. Blogilla on myös omat Facebook-sivut. Tervetuloa seuraamaan myös sitä.

Merinomarinat

Merinovillat

Ehkäpä ihanin materiaali, mitä ylipäätään voi ostaa ommeltavaksi? Kevyt, lämmin ja ympärivuotiseen käyttöön sopiva materiaali. Merinot sopivat myös marinoitavaksi, henkilökohtaisesti minulla siitä syystä, etten uskalla niitä kovin helposti saksia. Koska varastoja on ja uusiakin on tullut hankittua, niin päätin lähteä kokeilemaan muutamaa kaavaa. Tavoitteena saada aikaiseksi muutama  neuletakki. Neuletakkeja käytän todella paljon, sillä työssäni tulee aika ajoin lämmin ja taas välillä paleltaa.

Tässä samalla listaan niin hyviä kuin huonojakin puolia merinon ompelusta ja etenkin sen tukemista. Toivottavasti niistä on sinullekin hyötyä tätä materiaalia työstettäessä.

1. Saumurissa diffi on melkein 2, jolloin saan aikaan saumurillani aaltoilemattomat saumat. Tikinpituutta kannattaa myös kokeilla tilkulle, ettei sauma kiristä liikaa (mitä lyhyempi tikki, sitä joustavampi sauma).

2. Jos käytössäsi on peitetikkikone, niin tarkista siinäkin tuo tikinpituus, differentiaalisyöttö ja paininjalan puristus. Hyvänä vaihtoehtona esim. käänteiden ompeluun on huolitella reuna saumurilla ja ommella sen jälkeen koneen ketjutikillä (yksi neulalanka+sieppari).

3. Jos käytössäsi on ompelukone, niin huolittele reunat saumurilla ja ompele käänteet sen jälkeen joko siksakilla, suoralla ompeleella tai koneesi joustavalla ompeleella. 

4. Alakäänteeseen ompelen usein framilonin reunaan, jonka jälkeen teen käänteen ja omplen sen kiinni peittarilla tai ompelukoneella. Framilon estää hyvin alakäänteen venymisen.

5. Jos työ vaatii tukemista, niin olen käyttänyt erilaisia neulospohjaisia tukikankaita. Silitän ne joko molemmin puolin kaitaletta tai sitten vain miehustan puolelle. 

6. Villaa pystyy muokkaamaan silittämällä/höyryttämällä. Pienet väljyydet voi silittää kasaan. Silittämisen kanssa saa vain olla tarkka:

- villa venyy helposti

- villaan tulee helposti kiiltoa etenkin saumakohtiin. Käytä esim. kosteaa harsoa villan ja silitysraudan välissä.

7. Tue ainakin olkasaumat, aiheellista voi olla myös pääntien tukeminen.

8. Villa on hyvin joustava materiaali, joten perus elastaanitrikoolle oleva kaava voi olla aivan liian suuri. 

9. Mallaa taskut vasta sen jälkeen, kun olet saanut olkasaumat ommeltua...
10. Roikottaminen. Takki ilman käännettä, tukikangasta, vetoketjua tai etureunan kaitaletta yöksi roikkumaan henkariin tai sovitusnuken päälle. Tämän jälkeen mittaa edelliset ja tee toimenpiteet (vältyt etureunan epätasaiselta venymiseltä). Tämä mainio vinkki on poimittu Kristan kommentista.

11. Merinon purkaminen on kamalaa... Joten harkitse ennen kuin ompelet.

Ensimmäisenä kokeiluun pääsi Puuhakaspajan neuletakkikaavat ja sieltä valitsin Kirsin, joka on mitoitukseltaan naftimpi kuin Kirsti. Mallina "Pappatakki". Koon valitsin rinnanympäryksen mukaan ja kankaana on hyvin marinoitu Pehemiän jättiraitaneulos. 

Jätin tästä kokeilusta kokonaan taskut pois ja kuvausvaiheessa ei ole kiinnitystä edessä. Napituskaitale on kokonaan tuettu hieman vahvemmalla neulospohjaisella tukikankaalla. Tämä vahva tukeminen ei ollut hyvä juttu, sillä nyt tuo muu miehusta "valuu" paljon enemmän kuin lista.

Olkalinja on tipahtanut alas, oletin sen olevan tässä mallissa napakampi. Olkasauma on tuettu framillonilla. Takakappaleen piirsin kainaloista lähtien muutenkin kokoa pienemmäksi, mutta sain ottaa senttikaupalla pois leveydestä ensimmäisen ompelun jälkeenkin. Tämä on ihan perusjuttu joka kaavassa, jota käytän.

Kädentietä tulisi myös lyhentää, sillä muodostuu aika iso ryppy rinnan kohdalle. Toinen vaihtoehto olisi laittaa siihen muotolaskos. Hiha lienee myös hieman liian pitkä tuolta kainalon seudulta. Näitäkin muokkauksia joudun usein tekemään.

Hyvänä kotitakkina tämä menee, tai sitten tarjoan tätä äidilleni. Muutamalla fiksauksella saatan saada kaavasta ihan kelvollisen.

Vähän vastaavanlaisia haasteita ilmeni tässä neuletakissa, jossa kaavaana on oma peruskaava hieman pienennettynä. Nyt edessä olevassa listassa ei ole ollenkaan tukea, koska siihen ei ole tarkoitus  laittaa mitään kiinnityssysteemiä. Olkasauma on tässä tuotu eteen.

Tässä kädentie on tipahtanut vieläkin enemmän alas. En tykkää yhtään näistä puolitiehen jääneistä saumoista. Tässä rintamuotolaskos on siirretty kädentielle. Purkuun menee tämä... Musta merinovilla on Eurokankaasta.

Tähän väliin toinen hihamalli, Ottobren Gorgeous Grey ja satulahiha+ huppu mallista Fabulous Fall (5/15).

Mallissa on takasauma, joten mahdolliset takakappaleen muokkaukset onnistuvat myös sieltä. Monet ovat tällä kaavalla onnistuneet ja luulen, että raglanhiha voisi olla merinolle se paras vaihtoehto. No, lähdin toiveikkaasti tätä tekemään pitkänä ja merkkasin taskunpaikat kaavasta ja varmuudeksi nostin paikkaa vielä kolme senttiä ylemmäksi. Tein läpi kankaan olevat listataskut...

...jotka olivat lopulta aivan liian alhaalla. Poikki meni tämä pitkä takki. Harmittavan paljon hukkaa vain tuli tästä ihanasta Käpysen merinosta, joka on olemukseltaan paljon paksumpaa kuin muut merinot. Kädentien jouduin muutamaan kertaan purkaamaan. Loivensin tuota satulahihan hyppyriä niin hihasta kuin kädentiestäkin sekä lyhensin hihaa tuolta alasauman kohdalta. 

Kuvan oton jälkeen muokkasin vielä takasaumaa...

Edessä on nappikiinnitys, kuvien oton jälkeen lisäsin vielä neljännen napin ylös. Tein ns. tuetut napinlävet, jossa ompeleen alla kulkee helmilanka, joka estää napinläven venymisen. Siistit tulikin!

Hupun ja pääntien sauma on tuettu trikoosuikaleella, joka samalla peittää tuon sauman sisäänsä. Jos haluaa voimakkaampaa tukea, kannattaa käyttää jotakin joustamatonta materiaalia.

Tästä tuli lopulta ihan kiva lyhyenäkin yksiväristen vaatteiden seuraksi. Jos teen toisen, vuoritan hupun tukevammaksi.

Alt om handarbete- lehdestä nappasin yhden mallin, joka oli myös pitkä, siihen laitoin  aika huomaamattomat kaaritaskut sivusaumaan, muistaen edellisen taskuepisodin...

Ja kas, niinhän ne taskut olivat taas aivan liian alhaalla, mutta eivät niin alhaalla, että pituus olisi riittänyt minulle. Purin saumat auki ja niin tyttäreni sai itselleen neuletakin, minä puolestani kasan merinosilppua lattialle. Tämä kaava meni heti myös roskiin, koska siinä oli paljon muutakin moitittavaa, kuin taskun paikka.

Säilytin tuon ke-linjan tuetulla alavaralla, koska olin sen miehustaan ommellut kiinni. Tässä vaiheessa ei enää purkaminen kiinnostanut.

Kangas on Ommellisen/ Majapuun Marokkoa.

Vielä oli yksi neuletakki leikottuna ja tällä kertaa Jujunan kaavat. Lähtökohtaisesti näissä oli lyhyempi olkasauma ja hihan pyöriö oli korkeampi ja kaaret muutenkin jyrkemmät. Valitsin kokeiluun tuon Friday evening-mallin.

Olkalinja oli hyvä ja napakka, mutta sitten jouduinkin ainakin merinosta tehtynä muokkaamaan hihan kainalokoukkua paljon lyhyemmäksi, sekä ottamaan saman miehustasta pois. Minulta taisi loppua usko tässä vaiheessa neuletakkien tekoon, sillä päätin ommella ke-sauman kiinni ja tehdä puseron. Ihan vaan varmuudeksi.

Olkasaumat on tuettu tällä kertaa trikoosuikaleella.

Pääntie on huoliteltu samalla kankaalla. Toinen reuna on huoliteltu saumurilla ja ommeltu kiinni peittarin ketjutikillä.

Kangasta kun oli vielä niin, tein tuubihuivin ja pipan. Pipasta olen niin onnellinen, sillä pitkään olen pähkäillyt miten se kannattaisi kaavoittaa. Lättäsin kankaansuikaleen päähäni ja aloin nuppineuloilla etsimään sopivia muotolaskoksen paikkoja. Siitä sitten syntyi kaava, jota pitää vielä hieman muokata. Tämä malli vaatii tupsun, sillä tuo yläosa kurotaan umpeen.

Tässä vielä viime vuoden merino-ompelus, joka on parhaiten onnistunut 😄. Pontsopaita, jota olen pitänyt tosi paljon.

Mutta hei, jos sinulla on antaa minulle hyviä kaavavinkkejä, niin laita kommenttikenttään vinkki, pliiiiis! Olisi aika monta metriä ihania merinoita, joista haluaisin juurikin neuletakkeja.

Tässä marinat tällä erää, hyvää loppuvuotta sinulle.

Ompelutähdet

Yhteistyössä Nosh Organic kanssa

Aina ei ompelijan tähdet ole oikeassa asennossa ja tuontolinjalla tökkii oikein maan perusteellisesti. Roskakori täyttyy puretuista ompelulangoista, lattialla on suikale sitä ja toinen tota. Tuumaustauko, jos toinenkin on tullut vietettyä työtuolia vetkuttaen ja joogassakin unohtuu asanat, kun miettii miten ihmeessä sitä saisi ongelman ratkaistua. Mutta se on elämää, välillä pyyhkii hyvin, välillä taas matkanteko on kuin tervaa. 

Minulta kerran kysyttiin, että mikä on sinun vahvuutesi ompelijana. Vastasin, että sinnikkyys. En helpolla anna periksi, puran ja kokeilen, väännän ja käännän. Myönnettäköön, että muutaman kerran olen suivaantunut niin, että olen keskeneräisyyden heittänyt ihan roskiin asti. Kummasti se sieltä kuitenkin kummittelee ja huomaan hetken päästä uudestaan tarttuvani härkää sarvista kiinni. 

Tässä yksi ikuisuusprojekti, omaan peruskaavaani kuositeltu raglanhiha. Aika monta erilaista protoa tuli tehtyä, jotta uskalsin saksia jo kauan suunnitteluvihossa ollutta mallia Nosh:n pippuricollegesta. Joidenkin kankaiden ja mielikuvan suhteen haluan vaan olla varma siitä, että lopputulos onnistuisi.

Vartaloni on mallia YH, joten hartialinjassa saa olla aina extratilaa. Kuitenkin kainalosta alaspäin koko pienenee. Olkalinja on myös kääntynyt eteenpäin, joten kädentie tuntuu aina olevan liian pitkä edestä. Tässä se on lyhennetty muotolaskoksella, joka olisi näin jälkeenpäin kannattanut laittaa tuohon saumakohtaan.  Olalla myös muotolaskokset, näin hartiaseudulle saatiin lisää tilaa eikä pääntie tullut liian suureksi.

Inspiraation sain tunikaani repusta, jonka hankin yli vuosi sitten. Ruskeat, nupukkinahkaa muistuttavat yksityiskohdat, on tehty ostohousuista, jotka pilkoin materiaalipankkiini.

Taskut on tehty samasta materiaalista ja tarkoituksella ovat  hieman aukinaiset tällä kertaa. Toinen tasku oli 2mm toista pidempi, joten kertaalleen purin senkin ja ompelin uudestaan... milliville.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. En tiedä kyllästynkö tähän pippuricollegeen ikinä. Minulla on siitä monta erilaista vaatetta ja ne ovat käytössä todella usein.

Kuka teistä muistaa sadun siitä, kun kissa halusi itselleen takin ja meni sitä tilaamaan hiireltä, joka toimi räätälinä? Viikon kuluttua kissa meni räätälin luo ja hiiri totesi ettei siitä takkia tule, vaan housut. Seuraavaksi oli tarjolla liivi ja sitten kintaat. Ei tullut kintaitakaan, vaan kangas loppui kesken...

Tilasin Nosh:n Silmu-neulosta paljon, jotta se riittäisi niin minulle kuin tyttäreni bomberiin, jonka tein aiemmin. Tytön vaate onnistui hyvin ja siitä onkin kuva edellisessä postauksessani. Olin kuositellut itselleni polviin ulottuvan neuletakin, josta olin tehnyt protonkin. Päätin hieman muutella kaavaa ja saksin kankaani... Niitä muutoksia ei olisi kannattanut tehdä eikä useista korjausyrityksistä huolimatta takki istunut hyvin. Päätin hetken tuumailtuani muuttaa takin tunikaksi ja kipitin koneelle ostamaan neulosta lisää...aha, se oli loppu. Aikamoisen vääntelyn ja kääntelyn tuloksena sain leikattua tarvittavat palat, mutta... Olin unohtanut mittailla v-pääntien syvyyden. Siinä vaiheessa, kun peilistä katsoi nainen, jonka tunikan pääntie ulottautui uskaliaan alas, pääsi suustani muutama voimasana. Ja kangasta ei ollut lisää.

Keskeneräinen ja tuhoontuomittu kangasmytty lepäili viikon verran ufolaatikossa, kunnes päätin luovuttaa oman vaatteeni suhteen. Tyttö saisi toisenkin vaatteen tästä kankaasta ja minä jäin nuolemaan näppejäni. Näyttää siltä, että valmis tunikakin on tästä materialista myyty jo loppuun.

Koko projektin on mukana kulkenut kuitenkin taskut. Ne olivat neuletakissa, tunikassa ja nyt tässä tytön tunikassa. Koska vaate oli alunperin edestä auki, kulkee siinä nyt ke-linjalla sauma.

Neuleen nurja puoli on myös hieno, mutta epäilen sen kestävyyttä suurena pintana vaatteen oikealla puolella (lankalenkit). Siksi uskaltauduin kokeilemaan sitä vain vähäisesti pääntielle ja hihansuihin. Tyttären kommentti asusta oli:

"Tämä tuntuu mukavalta, ei ole liian ohut eikä liian paksu."

 Kuinkahan kauan olen jemmannut tuota sydänjerseytäkin? En ole vain raaskinut sitä käyttää, tykkään siitäkin niin. Nyt kuitenkin tunika tarvitsi leggarit, joten saksien alle vihdoinkin tämäkin kangas.

Tuosta epämääräisestä neulospalakasasta löytyisi varmasti palat niihin kintaisiin, näin saataisiin tälle sadulle se onnellinen loppu 😁.

EDIT! Jostakin syystä en pääse vastaamaan kommentteihinne, olen ne kyllä lukenut <3

Syksyn uusia tuulahduksia

Syksyn saapuessa ja lapsen kasvaessa tarvitaan taas vaatekaapin täydennystä. Siis tuumasta toimeen ja rakentamaan toisiinsa yhdisteltäviä vaatekappaleita. Selkeästi haluan aina "lämmitellä" tyttäreni vaatteilla ja otan työn alle omani vasta niiden jälkeen. Siinä saa tuntumaa materiaaliin ja sen ominaisuuksiin hyvin. 

Nosh:n kangasmallisto hemmottelee meitä ompelijoita eri tyylisillä kankailla, joissa pääosissa ovat kankaan struktuuri ja värimaailma. Tyttäreni väreiksi valikoituivat roosa ja musta/vanilija. Ensimmäisenä esittelyssä on LAINE college, joka on 100% luomupuuvillaa. Kankaan oikea puoli on sileä ja nurjalla puolella puolestaan kulkee eri paksuisia lankoja. Kangas sopii mielestäni hyvin takkeihin, pusakoihin ja väljiin collegepaitoihin. 

Puseron kaava on omaa tuotantoa
Kangasta oli oikein mukava työstää ja tietenkin tuo nurja puoli houkutteli kokeilemaan pari juttua tähän oversize- collegeen. Sydän on kiinnitetty liimaharsolla ja se on ommeltu vapaakirjonnalla miehustaan kiinni käyttäen hopean väristä lankaa. Koska kuvio on iso, ompelin tällä tekniikalla myös muutaman poikkirivin. Reunat hapsottuvat hauskasti.

Puseron taaksekin piti keksiä jotakin jippoa ja päätin sinne sujauttaa napeilla kiinnitettävän halkion, jossa niin ikään on hyödynnetty nurjan eläväistä pintaa.

Luonnollisesti resorit löytyvät sävysävyyn Nosh:n valikoimista.

SILMU- vuorineulos puolestaan muistuttaa jacquardneulosta ja on myös 100% luomupuuvillaa. Kankaan nurja puoli on samantyylinen kuin aiemmin tutuksi tulleessa pippuricollegessa. Lämpenen hitaasti näille jo kerran elämässäni olleille tyylisuuntauksille. Bomber-tyylisiä pusakoita on tullut muutama aikoinaan ommeltua. 

Kaava Ottobre 4/17

Neulos on kaunista ja sopivan vahvuista monenlaisiin ompeluksiin. Muut väritykset ovat vaalea oliivi ja puuteriroosa. Tämän pusakan jujuna on timanttivetska, joka sai tyttäreni silmät kimaltelemaan sen kanssa kilpaa. Vetoketjua oli helppo lyhentää ja yllättävän vaivatonta laittaa kiinni ja aukaista.

Jo aiemmin mallistoon tuli HIPPU- neulos, joka on 99% puuvillaa ja 1% viskoosia. Se on ihanan laskeutuvaa ja ohutta, omiaan erilaisiin paitoihin ja huiveihin. Roosasta Hipusta tein laskospaidan nappihalkiolla. Napit ovat väriltään grafitinharmaat.

Printtikankaista tämä SUHASU on kyllä minun makuuni! Nimikin on sellainen, että nousee hymy huulille 😊. Mielleyhtymänä japanin kieli ja oma ajoittainen toiminta. Kuvio on painettu läpivärjätylle elastaanitrikoolle ja se vaikuttaa kyllä positiivisesti värien pysymiseen pesusta toiseen. En olisi osannut tätä väriä itselleni ajatellakaan, kunnes NOSH-kotikutsuilla Laura houkutteli minut kokeilemaan SOLMU- tunikaa tässä samaisessa värissä. Ja päälle se jäi, niin värin kuin mallinkin puolesta. Palasesta tein leggarit ja hameen yksiväristen yläosien kavereiksi.

Kaava on omaa tuotantoa

Hameen voi yhdistää myös collegepaidan kanssa pidettäväksi.

Ja Bomber-pusakka tähän settiin...

Nyt on näitä materiaaleja makusteltu ja seuraavaksi sitten jotakin itselleni. Vaatii vielä kaavan testausta ennen kuin uskallan kankaani saksia!

Ihania syyspäiviä sinulle!

Yhteistyössä Nosh Organic kanssa