Täällä sitä pähkäillään kaikenlaista, mitä tehtäisiin tänään ruuaksi, tarvitaanko kuravaatteet, kuka vei ja mihin ja milloin. Arjen aloittaminen löyhäsidoksisen loman jälkeen on kiristänyt niin aika- kuin jaksamiskäsitystästäkin uudelle levelille. Sitä on kuin Poke-pallo, joka ravaa ympäri kylää ja kähisee päivän päätteeksi kuivaa kurkkuaan. Onneksi on kuitenkin ompelu ja marjan poiminta. Molemissa voi halutessaan olla ainakin ihan hiljaa. Nyt alkaa myös armoton taistelu valon riittävyyden kanssa, kuvista tuppaa tulemaan aika epätarkkoja vähäisessä valossa.
Luovuus ja uuden kehittely vaatii aikaa, virkeää mieltä ja mahdollisuutta päästä rauhassa ideoitaan toteuttelemaan. Itselläni on selkeästi menossa sellainen oman tyylin etsikkoaika. Tyylejä on mahtunut monenlaisia tähänkin asti ja kangaskauppojen tarjonnat ovat houkutelleet erilaisiin kokeiluihin. Jotkut päätyvät pitkäikäiseen käyttöön, useat taas löytävät tiensä kirpparikassiin muutaman käyttökerran jälkeen.
Värien merkitys on kasvanut, mustavalkoinen ei ole enää se ensisijainen vaihtoehto. Rinnalle ovat tulleet sinisen ja vihreän eri sävyt sekä okra, harmaa ja violetin tietyt sävyt. Tosin vuodenajallakin on taatusti oma merkityksensä mieltymyksissäni.
Kaavottelin itselleni löysähkön tunikakaavan, johon olen päättänyt kokeilla erilaisia taskuratkaisuja. Tässä postauksessa pari, joskus sitten ne muut aivoitukset.
Nosh:n Pippuricollege antoi mahdollisuuden leikitellä raidoilla. Pääntie humpsahti hieman liian isoksi, joten huivi asusteena peittää liian avonaisen kaulan. Materiaali on IHANAA ja sopii hyvin löysähköön vaatteeseen. Taskut tulivat tässä ensimmäisessä kappaleessa hieman liian alas, samoin taskupussi liian matalaksi.
Ikasyrin Louhikko geometrisilla kuvioillaan sopi tähän malliin myös hyvin. Muistin nostaa taskua ja mielestäni pienensin myös pääntietä...
...mutta en tarpeeksi. No, huivi kaulaan tämänkin kanssa. Muuten näistä tuli juuri sellainen, kun olin ajatellutkin.
Seuraavaksi halusin itselleni taskut, jotka jatkuvat myös takakappaleelle.
Kankaana Verson puodin Pisaroi-kangas, ohut joustocollege.
Tästä ei tullut ihan sitä mitä tavoittelin, mietin, jatkanko kehittelyä vai annanko olla.
Lyhyemmälle laatikkopaidallekin on ollut tarvetta jo monesti, joten sellaisen kimppuun seuraavaksi. Olen kovasti mieltynyt mustalla pohjalla oleviin, sopivan värisiin, kuviointeihin. Niiden perusongelmana on vain se, että valkoinen pohjaväri paistaa läpi ja pesunukkaa nousee pintaan. Tämä pallokangas löytyi Eurokankaan palalaarista.
Takaa hieman pidempi kuin edestä.
Vihreän kaipuuta täydensin eiminkäänvärisen- neuletakin värjäämisellä. Dylonin värit ovat suosikkejani.
Selia on muuten syyskuun arvontavoiton lahjoittaja. Tämä kangas on todella kaunis, harmi, etten tilannut enenpää. Tässä kaavakokeiluna Puuhakaspajan holkkihihainen Helena-kaava. Tosin jäljellä taitaa olla vain tuo yläosa. Aika paljon kaventelin, kangasta meni siinäkin hukkaan.
Äärimmäisen herkkä kangas, kiitos Terhi Söderlund/PikkuBo tästä ihanuudesta.
Olen aiemminkin kertonut, että meillä on äitini kanssa työnjako. Hän neuloo ja minä ompelen. Sain ihania sukkia <3.
Onko tässä minun tuleva tyylini :D
NOSH:N ARVONNAN VOITTAJAT ON TAVOITETTU. Nimimerkillä Pia, voitti täällä blogissa. Onnea hänelle.
Äärimmäisen herkkä kangas, kiitos Terhi Söderlund/PikkuBo tästä ihanuudesta.
Olen aiemminkin kertonut, että meillä on äitini kanssa työnjako. Hän neuloo ja minä ompelen. Sain ihania sukkia <3.
Onko tässä minun tuleva tyylini :D
NOSH:N ARVONNAN VOITTAJAT ON TAVOITETTU. Nimimerkillä Pia, voitti täällä blogissa. Onnea hänelle.