Tässä on kooste

...jonka ompeli Sanne

Ompeluryhmässä lähti käyntiin JUSSI- haaste. Ja kas kummaa kuumehouruissani siihen tartuin. Periaate siis sellainen, että joka päivä aloitetaan uusi ompelutyö, johon sisällytetään edelliset ja uusi elementti. Tämä biisi on nyt viikon päivät soinut päässä :).

Omana tavoitteena oli tehdä käyttökelpoista, katseenkestävää ja tarpeellista. Myös se, ettei tarvitse ostaa mitään uutta, vaan tarpeellinen löytyy varastosta.

1. Tässä on resori, joka tuli paitaan, jonka ompeli Sanne

Jonicin huippuhauska digitrikoo+ farkku, paita koossa 110cm

2.Tässä on poimutus, ja kantin resoria, jonka ompeli Sanne

Hienohelma, poimutusta helmassa, hihoissa, resoria kanteissa.

3. Tässä on tasku, mekon poimutusta,  alavaran resoria, jonka ompeli Sanne

Jenni Mäensivun suunnittelema Otso, ihastuttava. Se sai kaverikseen farkkutrikoota ja valkoista resoria. Poimutus edessä ja takana.

Tämä on niin suloinen!

4.Tässä on reikä, sekä tasku, nauhan poimutusta sekä resoria, jonka ompeli Sanne

Kaavakokeiluun Happy Camp, hyvät päällä, joten jatkoon menevät.

Poimutus/rypytys on nauhassa (ei menisi enää tässä vaiheessa läpi)n napinlävet reikinä.

5. Tässä on nauha, sekä sille reikä, taskut sivusaumassa, poimutusta  rinnalla ja mustaa resoria, jonka ompeli Sanne

Kaavakokeiluun tämäkin. Yläosa on kokonaan resoria, toimii hyvin. Seuraavaan otan nuo takakappaleen poimutukset pois.

6. Tässä on halkio, sekä nauha, napinläpi reikänä, kissan pää taskuna, poimutusta löytyy sekä resoria, jonka ompeli Sanne.

Viikonlopuksi tuli haaste saada nuo kaikki kuusi elementtiä settiin, molempiin siis kaikki! Neitokainen on pyytänyt kissa-asua, ei varmaan ihan tällaista tarkoittanut, mutta tämän äiti nyt tekaisi. 

"Vaaniva kissa"

Tykkään tästä setistä tosi paljon, jotenkin kaikkinensa pysyi tyylikkään yksinkertaisena.

Nyt meillä on paljon uusia vaatteita :)

Haaste jatkuu vielä, mutta minun on nyt erittäin vastahakoisesti todettava, että ensi viikon aikataulut eivät salli jatkamista. Tosin oma rimakin on ompelusten suhteen korkealla.

Joten....

Tämä söi JUSSIN!

Mummotakki ja raappahousut

Harmaata ja kirpeää sitruunaa

Jos et ole aiemmin noteerannut, niin yksi lempiväreistäni on harmaa. Harmaa on hyvä kaveri monelle muulle värille. Mummolan tuntu (Elisa Tuohimaa&Verson puoti), minulle edelleen nimellä räsymatto, oli tällä kertaa kudottu hieman ohuemmalla kuteella. Pohjalla meleerattu harmaa, materiaalina paksumpi joustocollege. Kun sain kankaan, olin sitä mieltä, että  on liian tunkkainen, kuosi menee jotenkin tukkoon. Mutta nyt valmiina vaatteena se näyttääkin oikein hyvältä, illuusio tyylitellystä raidasta syntyy. Ja niistähän minä pidän.

Tein mustin, reunustavin somistein "mummotakin". Kaava on kuositeltu paidan kaavasta ja huppu on otettu yhdestä lasten takista.  Nappeja olisi saanut olla tiuhempaan, taidan niitä vielä vähän väleihin lisäillä.

Vyön voi solmia taakse tai sitten löysästi sivulle. Raappahousuista hieman myöhemmin.

Päässä ja kaulassa on myös Verson puodissa mynnissä ollut "Muista ilo"- harakkakangas (Annastiina Mäkitalo) pipon ja tuubihuivin merkeissä.

Tykkään kovasti tästä kuosista.

Takin sisällä on sitten Poppanavakasta (Nanson) ostettua raitatrikoota. Esipesun seurauksena mustista raidoista lähti liukumia, joita yritin kyllä tarkkaan sihdata ulkopuolelle. 

Eiköhän sitten juuri etukappaleella ollut komiat tahrat! Onneksi on tuota materiaalia ja tahrojen peitoksi applikoin pari tipua Hienohelmasta :D. Nämä tipuset ovat Elina Antilan kynästä.

Voiko oikeasti käydä tällainen tuuri, että ovat prikuulleen samaa sävyä ja ovat kuin tehty toisilleen?

Paitamallikin läpäisi testin ja pääsee tuotantoon. Pääntie on huoliteltu alavaroin ja surruuteltu sillä peittarilla <3.

Välttelen alaosien tekoa...hyvä alku tämäkin. Ainakin haarakoukun pituus on nyt ok. Tuli todelliset raappahousut :D. Ihan liian piukeet tuosta lantiolta, taskut aukeavat. Ei auta kuin patsastella kädet taskuissa... Taitaa tuo joogapäntsi olla kuitenkin se minun mallini tai kunnon lökärit. Näiden pohjana on Onionin kaava aikamoisin muutoksin.

Nimittäin niistä ensimmäisistä tuli oikeat nakinkuoret.

Kesän kutsua...

...korennon siivillä

Vajaa vuosi sitten uskaltauduin ottamaan Mersiaan yhteyttä, kun olin ihaillut hänen painotöitään jo pitkään.  Vaatekaapista löytyykin jo lähes kaikki hänen printtinsä muodossa jos toisessa. 

Nyt hänen ihastuttava korento on päässyt kankaaksi asti Koot.fi:n (Kati Kraemer) tuottamana. Siitä tuli kaksi erilaista väriversiota ja molemmat tuli hankittua.

Tämä tummapohjainen iski minuun ihan täysillä, väreissä ja kuvioinnissa on sellaista myöhäiskesän mystistä välkettä.

Ensisuunnitelma muuttui vielä leikkaushetkellä, sillä halusin kuitenkin isolle särkymättömälle pinnalle kankaan kuvion.

Syntyi maximekko. Viime kesän kaavoituspähkäilyn tulos.

Peili ei ollut armollinen. Treenaamattomuudesta ja värittömyydestä syntyi tarve tehdä myös jo kauan listalla ollut hihatin. Ei siinä kauaa mennyt. Kankaana jokin todella pehmeä ja laskeutuva neulos. Hihatin pysyy paremmin menossani mukana, kuin huivi.

Hihattimien olemassa olo keventää kokonaisuutta paljonkin. Seuraavaan maxiin kevennän myös takakappaleen pääntien aluetta ja omaa oloa...

Toinen kankaista oli valkopohjainen, todellinen kesäväri kaikessa seesteisyydessään. Yhdeksi vaatemallilemppariksi on kehittynyt tämä pusero, joka on vain niin mukava. Pääntie humpsahti hieman tarkoitusta isommaksi, mutta topin kanssa oikein passeli.

Eli lepakkohihainen paita sivurypytyksillä.

Villasukat ovat äitini käsialaa <3

Olin vähän huolimaton kuviokohdistusten kanssa eikä kankaan vähyyskään antanut kauheasti minulle siihen mahdollisuuksia. Edessä olisi voinut kyllä komeilla iso korento. No, pienet tummat saivat  siipien pintaan hieman glitteriä.

Hienoa, että Suomessa osataan olla rohkeita ja löytyy yrittäjiä, jotka tajuavat napata tuotantoon tällaisia juttuja. Nyt odotankin innolla Juulian (Miinulleko) pottupelto-kangasta. Sekin on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan mahtava!