Kilpailuvietti

SAVAN ompelukilpailu

Saumanvara yhteisön pääjehut päättivät järjestää ompelukilpailun. Sanan SAVA pitäisi siis näkyä työssä jollakin tavalla.

Piirtelin kyllä kasan luonnoksia ja samalla mietin, että kuka näitä sitten loppujen lopuksi ymmärtää, kun en halunnut olla ihan suoraviivainen.

Alunperin piti tehdä A-linjainen liivari (2xA, etu- ja takakappale), V-pääntie ja sellainen superS kulkemaan halki miehustan. Saatan sen joskus tehdäkin, näyttää ihan hyvältä paperilla. SAVA.

Sitten aloin leikittelemään kirjaimilla, kääntelin ja vääntelin.

Syntyi kuvio. Kuviosta mieleen tuli taiteilija Miro'n työt.

SAVA

 

Värimaailma on siis sieltä haettu.

Työ on applikoitu ja konekirjottu.

Paidan kaava on oma, 

antaumuksella hiottu raglan-kaava, 

joka istuu hihoista nyt hyvin.

Olen missannut pari ompelukilpailua ihan laiskuuttani, vaikka suunnitelmat ovat olleet. Nyt en antanut periksi, vaan tein. Tuskin tulee voittoa, mutta tällä kertaa olen vain hurjan tyytyväinen siihen, että tein tämän ja aion vielä käyttääkin paitaa, inspispaita.

Että osaakin olla ilme :)

Ei mulla muuta tällä kertaa. Huomenna uudet kujeet.

Viidakon tähtöset

Tropiikissa

Taisin tulla viime kesänäkin hulluksi tästä helteestä, niin tulen nytkin. Isäntä on jo ihan intiaani, kun painelee tuolla pihalla. Minä se käväsen ja palaan takaisin sisälle. Meillä ei ole ilmalämpöpumppua, mutta on täällä sentäään viileämpää, kuin ulkona.

Ompeluksetkin ovat ihan aivotonta hommaa ja enemmän purkamista, kuin aikaansaannoksia. Nyt alkaa olla viimeisten kesävaatteiden aika, seuraavaksi keskityn syksyyn. Ihania kankaita siellä odotuttaakiin ompelua.

Mutta tämä kangas oli ihan pakko saada nyt vielä tehtyä, kesäkangas ehdottomasti, vaikka siitä pienimmälle collegepaidan teinkin jo aiemmin.

Vimman viidakkokuosi.

Teinille yrityksen ja erehdyksen jälkeen lyhyt toppi ja hame. Tuolle pusero helmalle on näköjään edelleen tehtävä jotakin.

Kuvauksen jälkeen hamoseen vielä syntyi nyöri.

Itselle samalla kaavalla (pidennettenynä helma ja olkapalat) kuin veivipaita. Lanteilla löysähkö kuminauha+ kengännauha nyörinä.

Itkupotkuraivarit!

Pienistä soiroista myös HÄNELLE mekko. Ilman mitään kikkailuja.

Teini sai myös haluamansa maximekon viskoosilirusta. Lanteilla kuminauha, jolla saa nostettua yläosan väljäksi ja laskeutuvaksi.

Poika pyysi minulta shortseja. Otin pyynnön kunnialla vastaan ja ryhdyin vihdosta viimein hommiin. En ole boxereita tai korjaushommia lukuunottamatta ommellut hänelle yli kymmeneen vuoteen.

 Mallia ja mittoja otin henkkamaukan shortseista. 

Kiitos oli mieltä lämmittävä:

Pusu ja pyyntö: " Tekisitkö minulle vielä toisetkin?"

Piti hieman aikaa miettiä taskuja ja työjärjestystä, mutta onnistui. Ovat kuulemma tarpeeksi syvät, ei tipu avaimet ja kännykkä.

Vielä myöhemmin tuli lisäpyyntöjä ja parit boxeritkin saisi ommella. Kehuskeli vielä kankaan laadullakin. Ohutta joustocollegea ovat nämä. 

Sellaista, tällaista helteen sumentavaa. 

Nyt muutama luvattu juttu ja syksyn kimppuun. Työtkin alkavat ja ompelutahti tulee hiipumaan rutkasti. Harmi.

Helteisiä hepeneitä

Haastetta, hellettä ja veivausta

Eurokankaan palalaarista mukaan lähti pala hyvinkin hempeää viskoosia. Mutta kun se oli sinistä. Langansuunnista ei ole välitetty, etukappaleella kaksi ruusupanelia, takana keskellä yksi. Hulpio helmassa ja vyötäröllä leveä resori. 

Kun kangasta kerran jäi topin verran, pitihän sekin samantien tedä. Alunperin sellainen tosi väljä ja vesiputouskaulus. Jostain kumman syystä alan kuromaan niitä väljyyksiä kasaan? Niin tässäkin. Kaulus on laskostettu, rinnan alla kuminauhaa ja sisäänotto keskellä. Olisi ollut vilpoisempi kyllä :)

Kangas kyllä hauska, sellainen farkkutekstuuri. Ja oli ihan hauskaa ommella joustamatonta välillä.

Sitten tuli heitettyä kahdella kanssaompelijalle haaste. Tuossa taannoin keväällä teimme jotakin nettitestejä ja saimme kaikki tulokseksi sen, että matkustaisimme mielellämme sellaisellaisella risteilijällä ja kuuntelisimme Beatleseja :). Nyt oli tarkoitus tehdä asu tälle virtuaalimatkalle.

Tuli sitten tehtyä tällainen! Sen enempää ajattelematta.

a) ei sopivia liivejä

b) Tuli aika lyhyt

c) voi noita koipia (mutta ehkä ne ruskettuvat siellä risteilyllä).

Minulle ei oikein sovi hatut, mutta tätä oli pakko kokeilla. Muutamat pikkujutut kannattaa seuraavalla kerralla ottaa huomioon.

Kuvauksen jälkeen eteen tuli häveliäisyyspitsi. Tästä kankaasta olen tykännyt aina. Leena Rengon käsialaa tämäkin.

Oli taas perjantaiveivin aika. Ylläripussukka tuli Neenuskalta ja se sisälsi mustaa elastaanitrikoota ja mustaharmaata resoria. Hyvä veto ja resori mielestäni pääosassa. Kati Kraemerin yksi kuosiluonnos oli jäänyt kummittelemaan ja siitä idea sitten lähti. Yhdistyi tuohon resorin raitaan niin hyvin.

Kuvio on tehty silitysarkilla, leikellen ei niin suoria viivoja. Topin kaavan piirsin itse ja nuo samat olkapalat hyppäsivät tähänkin mukaan. Kuvan oton jälkeen lyhensin toppia hieman ja seuraavaan hieman massiivisemmat olkapalat.

Kuvio olisi ollut mielestäni mukavampi mattapintaisena, mutta nyt oli tyydyttävä kimaltelevaan hopeaan, näkyy myös pimeässä.

Tämä kuumuus tekee minut ihan vetkuksi, en tykkää. Mutta nyt on masu muurinpohjalettuja täynnä, jos vain olisi. Jos vain osaisi.

Iloiset väripilkut

Kankean maanantain

iloiset väripilkut.

Sain tuhottua kauhean päärän kangasta näihin kahteen mekkoseen.

Maanantai.

Kokeilin Meghan Peasant PDF-kaavaa, kun on tehnyt mieli tuollaista puoliromanttista yläosaa, jossa on väljyyttä, mutta ei ole teltta. Oikeastaan mikää kaava ei ole omaan kroppaan istunut ilman muokkausta, ei tämäkään. Mutta lopputulos ihan hyvä. Lyhensin ja kaarsin aika rutkasti sekä yläosaa, että takaosaa. Helman saksin fiiliksen mukaan ja takaa olisi voinut olla pepun kohdalta vähän väljempi. Eikä tämä olisi onnistunut, jos en olisi saanut sitä pehmeää, kapeaa kuminauhaa ompeluystävävältäni.

Hihoja lyhensin myös ja koska väljyysvaraa rypytykseen oli tosi vähän, päädyin tuollaiseen osarypytykseen olan kohdalle.

Klohmosaksien jätöksistä sain sitten idean tehdä tytölle jotakin. Käpysen vesiväripallot ja -raita. Syntyi täyskellohelmainen mekko.

Leikkasin vähän turhan jyrkän aukon ja helma näyttää edelleen olevan hieman pidempi edestä kuin sivuilta. Framillon-käänteetkään eivät oikein sujeneet. Ehkä oli liian jämäkkää tähän ihanan pehmoiseen kankaaseen.

Hyvin pyörii

RaisuRinsessamme kesäpolvet. Äidin polvet ovat mustat lattialla konttaamisesta.

Sato kypsyy pikkuhiljaa

Kehrää kuin kissa

Pehmeää, hempeää, ilmavaa

Jos olette kurkanneet aikaisempaan postaukseen, niin tämä tyyli menee sitten ihan toiseen suuntaan, 

yhdistävänä tekijänä kuitenkin

KISSA.

Perjantain veiviä inspiroi seitsemän lastenhuonetta, joiden asukeille piti suunnitella vaatetus. Inspiroidun aina hurjasti näistä kuvaveiveistä. Luonnoskirja on täynnä erilaisia asuja, jokaiseen huoneeseen tuli tehtyä suunnitelmat. Mutta ehkä tämä kuvaa parhaiten minua ihmisenä, olen monimakuinen. Jos minulla olisi tarpeeksi iso talo, esim. vanha koulu tai asemarakennus, olisi siellä eri tyylisiä huoneita. Tällainen suuntaus käy kalliiksi kangasrintamalla, sillä niin moni kangas aiheuttaa värinöitä.

Piiperoinen sai olla valintatehtävissä.

Syntyi omasta mielestäni jotakin todella herkkää ja kaunista.

Pikku-Kili kangas on Leena Rengon suunnittelemaa ja tämän olen hankkinut Verson puodista. Valkoinen höyhenen kevyt kangas löytyi EK:n palalaarista. Yritin tonkia sitä varastoon enenmmänkin, mutta turhaan. Löysin samaisesta laarista tuollaista "alusasu"- trikoota, siitä tuli ihanat ryppyleggarit.

Takana silmukka, kun tuli laitettua tuollainen joustamaton pampulanauha pääntielle. Kaava on oma.

Lopusta valkoisesta tuli hamonen, joka sopii yläosaan myös.

Vielä yksi vaihtoehto alaosaksi, puuterisen vaaleanpunainen.

Nämä ovat uusimman OB:n Sweet denim. Taskut hieman pienet makuuni ja yläsoa meni muokkaukseen. 

 Kuvat, jotka inspiroivat meitä molempia, olivat nämä. Löydätkö idean antaneet yksityiskohdat?

 MOISKIS!

Jostakin syystä minulla on kasa (harmaa-v.punainen-valkoinen) keskeneräisiä vaatteita tuossa odottamassa ompelua....

Ompelukrapula

...ja korjaussarja

Viime perjantaina oli taas veivaus ja ylläripylläripaketista tuli pinkkiä leopardikangasta.... ja lisäohjeena tehdä siitä jotakin itselle!?

Ensin ajattelin tehdä ihan vaan överit kuteet Jane Fonda-tyyliin ja ilahduttaa ompelusiskojani pienellä jumppavideolla.

Sitten päätinkin olla vaan rento. Ei ihan onnistunut, ei mikään.

No, asia jäi minua mietityttämään, koska epäonnistumiset ovat luotu ratkaistavaksi. Tällä kertaa en ympännyt mallia ja kissakuosia samaan vaatteeseen.

Syntyi kissavaate joka on mielestäni nyt rento.

Idea on löytynyt Pinterestistä, raglan-kaavaa olen nyt hionut ja saanut sen istuvaksi.

Materiaalina Marimekon viskoositrikoo ja Kangastukun eläin. 

Edessä ylisuuri rintatasku ja hihoissa tampit.

Uskokaa tai älkää, mutta tästä tykkään.

Sitten oli se malli, joka lukuisten muokkausten jälkeen kutistui olkapäistä, niin, etteivät olat sinne enää mahtuneet.

Ei tästäkään ihan bueno kertaheitolla tullut, mutta olat mahtuvat nyt noihin reikiin. Tämäkin on tehty samaiseen raglan-kaavaan. Materiaalina Marimekon pellavaneulos

Tämä oli se itse veivaus. Vielä jäi yksi kuositusasia mietintämyssyyn. Kokeillaan sitä johonkin, joskus. Mutta nyt varmaan ymmärrätte mistä puhun :)

Pirpana oli alusta asti sitä mieltä, että hän tarvitsee myös RÄYH-kissa-asun. Kokeilinpa tätäkin sitten.

Yläosa raglan ja nauhakujat pääntiellä. Yksinkertainen petoapplikaatio ja ryppyleggarit. Sopii nyt räyhätä.

Teemaan sopi myös Vimma Companyn Viidakkokuosi, joka on mielestäni niin 80-lukua. Ja siitä oli ihan pakko tehdä collegepaita.

Jotenkin maaginen kuosi

Ei ehkä pidetä näitä yhdessä, siis leggareita ja paitaa

Nyt helpottaa jo!

Viilaten ja höyläten

Kimurantteja kokeiluja

Kaivelinpas kasan kokeiluja esiin.

Ja tulipa tehtyä yksi uusikin vanhaan pohjaan.

Suurta päänvaivaa tuotti tämä kietaisumallinen yläosa, joka on aikaisemmissa kokeiluissa ollut aina tuhannen rypyssä. Sain apuja ja kuosittelin yläosan taas kerran. Ei vielä täydellinen, mutta jo paljon parempi.

Kankaana Verson puodin Aika on kortilla-kangas, joka harmittavasti harmaantui esipesussa. Siitä huolimatta tein.

Päätinpä kokeilla myös kaitaletaskuja samaan syssyyn. Pieni ajatusvirhe tuli ulomman taskunpussin kiinnityksen kanssa, mutta seuraavassa sitten taas muistan. Tai en.

Ihan ensimmäisestä kokeilusta tuli hyvä ruohonleikkuupusero. On ratkottu ja tehty sitä sun tätä. Hyvät opit tulivat.

Kun ajattelin, että tuo "tissis"-malli ei ole minulle tehty, niin kokeilin erittäin riittoisaan kesämies Kekkoseen toisenlaista yläosaa. Siinä on tuollainen kaarroke ja rypytystä rinnan alla. Itselle tuli mieleen mummouikkari.

Tykkään näköjään jumpata kuvissa.

Tein tuossa taannoin aika monta Mallikelpoisen Emmin kaavakuositusohjeen mukaan mekkoja ja tunikoita.

Hihan jatkojalostus oli mielessä ja sai tuulta siipiensä alle, kun sain käsiini tätä Elisa Tuohimaan suunnittelemaa lintusta. Symppis.

Ihan ei kuositus mennyt nappiin. Myös hihan suu on rypytetty ja hihaosuus on "vuoritettu". Pitäisiköhän tuota vuortakin hieman rypyttää? Että menisi enemmän vielä "kupille"?

Hihat on niin kuin siivet, you know :)

No, ehkä tähän löytyy joskus ratkaisu. Tykkään pääasiallisesti pähkäillä. Mutta ei pakon tai kiireen edessä.

Aika on rahaa
Aikaa voi tappaa

Ajalla jopa ratsastaa

Kaikella on aikansa
Aikaa kutakin
Ajasta aikaan

Aika käy
Ja
Aika kulkee

Aika jopa pysähtyy

Aika näyttää
mitä kaikkea minä olenkaan

Aikaan saanut

- netistä napattu-