Oliko ensin muna vai kana?

Siinäpä vasta kysymys

Saanko esitellä Keskisen Uudenmaan ompeluluryhmän oman kankaan

Kortteli

suunnittelija Sanni Takkinen

Mustavalkoisen ihmisen kangas. Sopi minulle ja tilaukseen meni.

Kilpailussa oli mukana muistakin ihanuuksia, 

Elisa Tuohimaan rusettia jäin minä ja monet muutkin kaipaamaan.

Kaikki oli varsin hyvin, kunnes esipesin kankaan. Mustista kohdista lähti väriä ja tuli valumia. Myös sinimustia täpliä oli siellä täällä näkyvissä. Harmitti. Niin oli käynyt monelle muullekin, osa sai kankaansa pysymään kuosissaan. Onneksi sitä oli sen verran, että pääsin kiertämään pahimmat karikot.

Harmitti siksi, että minulla oli visio, joka lähti tästä:

Marimekon ihana muki! (Haluaisin muuten tällaista kangasta).

Ja kaavaksi uusin ihastukseni Onion 2040, joka löytyy myös edellisestä postauksestani. 

Piirsin siihen hupun kauluksen avulla.

Onpa epätarkka kuva

Höysteenä siis juuri oikean punaoranssia hupun vuoressa, auringossa/kuussa ja hihan tereissä. Helmassa on nyt se pussi. Leveä kuminauha on ommeltu suoraan kankaaseen ja käännetty nurjalle kaksoisneulalla ommellen.

Harmitus häipyi ja tiedän, että tätä tulee pidettyä. Nyt tietenkin jännitän pysyykö tuo tehosteväri paikallaan, vaikka onkin esipesty.

Nyt vain toivotaan, ettei plagiointisyyte napsahda. 

Tällä on haluttu kyllä vain kunnioittaa alkuperäisen tekijän tuotosta.

Terapiamielessä tehtyä

Rankka syksy,

ei kysyvä tieltä 

niin helposti eksy.

Ensinnäkin kiitos kangaskaverilleni Essille, joka tiukalla korkeanpaikan leirityksellä onnistui nappaamaan minulle nämä PaaPiin ShortCollection kankaat, kun itse ensimyynnissä myöhästyin. Nalle on vielä tekemättä, siitä tulee kera mustan jotakin pikkuiselle....

Kangas on kuosiltaan ja tunnultaan ylellistä ja tietenkin pelkäsin pilaavani sen. Mutta toisin kävi. 

Taisin kuitenkin tietää, että tämä siitä tulee. Kaava on jäljennetty jostakin Burdasta, joka oli lainassa kirjastosta aikoja sitten.

Kaulus hillitty vesiputous

Oikeassa sivusaumassa ja hihojen sisäsaumassa framillonilla rypytykset

Pidän lopputuloksesta ja paita tarkoituksella hieman väljä, jotta kankaan laskeutuvuus pääsee esille.

Tämä kangas kuuluu samaan, ihanaan, sarjaan. Ensin suunnittelimme äitini kanssa siitä liehutakkia, mutta ei pala siihen riittänyt. Päätin kokeilla Onion 2040 kaavaa, jonka Ikasyrin Marika oli ehdotuksestani tilannut. Kiitos!

Etuosan tekee sopivan istuvaksi muotolaskokset.

Monet kaavat ovat selästä minulle liian pitkiä ja bongasin tämän kaavan juuri selän takia.

Ja siitä tulikin hyvä ja istuva. Kangasta oli naftisti, joten suunniteltu pussihelma jäi toteutumatta. Samoin kaulusta suunnittelin muhkeammaksi, mutta samasta syystä jäi toteutumatta.

Syysloma takana, onneksi sain tehtyä edes nämä!

Aika on kortilla, joka on miinuksella

Erittäin lyhyt postaus...

...todistukseksi siitä, että olen sentään olemassa.

"Ompelen, siis olen"

Pehmiän paketista tuli mm nämä kankaat. Molemmat tytöt kiinnittivät huomionsa tähän vihreä-pinkkiin maatuskaan ja halusivat kilvan siitä itselleen jotakin. Isommalle olin vain ajatellut, mutta kompromissiin tyydyin.

Isommalle paita hillityillä lepakkohihoilla,

jatkeet pinkillä trikoolla.

Pienemmälle nippanappa perusleggarit Majapuun raitaresorilla höystettynä.

Kuvaussessio hieman kylmää puuhaa.

Äiti, me halutaan nyt pitää näitä.

Tätä olen yrittänyt miettiä....

Ensimmäinen Linnel:n Make It Work kaavalla tehty paita onnistui.

Tämä ei.

Mutta siitä tuli mukava kotimekko, kangas kun on niin ihanaa päällä. 

Kuosi, ehkä liian retro ja monivärinen minun makuuni.

Ja hupun reunassa vielä pitsikin. Olisi kannattanut vuorittaa huppu.

Nämä sävyt ja aiheet luonnossa...

...odottavat pääsyä leikkuupöydälle.

Vuorossa siis PaaPiin ihanuudet.