Merinomarinat

Merinovillat

Ehkäpä ihanin materiaali, mitä ylipäätään voi ostaa ommeltavaksi? Kevyt, lämmin ja ympärivuotiseen käyttöön sopiva materiaali. Merinot sopivat myös marinoitavaksi, henkilökohtaisesti minulla siitä syystä, etten uskalla niitä kovin helposti saksia. Koska varastoja on ja uusiakin on tullut hankittua, niin päätin lähteä kokeilemaan muutamaa kaavaa. Tavoitteena saada aikaiseksi muutama  neuletakki. Neuletakkeja käytän todella paljon, sillä työssäni tulee aika ajoin lämmin ja taas välillä paleltaa.

Tässä samalla listaan niin hyviä kuin huonojakin puolia merinon ompelusta ja etenkin sen tukemista. Toivottavasti niistä on sinullekin hyötyä tätä materiaalia työstettäessä.

1. Saumurissa diffi on melkein 2, jolloin saan aikaan saumurillani aaltoilemattomat saumat. Tikinpituutta kannattaa myös kokeilla tilkulle, ettei sauma kiristä liikaa (mitä lyhyempi tikki, sitä joustavampi sauma).

2. Jos käytössäsi on peitetikkikone, niin tarkista siinäkin tuo tikinpituus, differentiaalisyöttö ja paininjalan puristus. Hyvänä vaihtoehtona esim. käänteiden ompeluun on huolitella reuna saumurilla ja ommella sen jälkeen koneen ketjutikillä (yksi neulalanka+sieppari).

3. Jos käytössäsi on ompelukone, niin huolittele reunat saumurilla ja ompele käänteet sen jälkeen joko siksakilla, suoralla ompeleella tai koneesi joustavalla ompeleella. 

4. Alakäänteeseen ompelen usein framilonin reunaan, jonka jälkeen teen käänteen ja omplen sen kiinni peittarilla tai ompelukoneella. Framilon estää hyvin alakäänteen venymisen.

5. Jos työ vaatii tukemista, niin olen käyttänyt erilaisia neulospohjaisia tukikankaita. Silitän ne joko molemmin puolin kaitaletta tai sitten vain miehustan puolelle. 

6. Villaa pystyy muokkaamaan silittämällä/höyryttämällä. Pienet väljyydet voi silittää kasaan. Silittämisen kanssa saa vain olla tarkka:

- villa venyy helposti

- villaan tulee helposti kiiltoa etenkin saumakohtiin. Käytä esim. kosteaa harsoa villan ja silitysraudan välissä.

7. Tue ainakin olkasaumat, aiheellista voi olla myös pääntien tukeminen.

8. Villa on hyvin joustava materiaali, joten perus elastaanitrikoolle oleva kaava voi olla aivan liian suuri. 

9. Mallaa taskut vasta sen jälkeen, kun olet saanut olkasaumat ommeltua...
10. Roikottaminen. Takki ilman käännettä, tukikangasta, vetoketjua tai etureunan kaitaletta yöksi roikkumaan henkariin tai sovitusnuken päälle. Tämän jälkeen mittaa edelliset ja tee toimenpiteet (vältyt etureunan epätasaiselta venymiseltä). Tämä mainio vinkki on poimittu Kristan kommentista.

11. Merinon purkaminen on kamalaa... Joten harkitse ennen kuin ompelet.

Ensimmäisenä kokeiluun pääsi Puuhakaspajan neuletakkikaavat ja sieltä valitsin Kirsin, joka on mitoitukseltaan naftimpi kuin Kirsti. Mallina "Pappatakki". Koon valitsin rinnanympäryksen mukaan ja kankaana on hyvin marinoitu Pehemiän jättiraitaneulos. 

Jätin tästä kokeilusta kokonaan taskut pois ja kuvausvaiheessa ei ole kiinnitystä edessä. Napituskaitale on kokonaan tuettu hieman vahvemmalla neulospohjaisella tukikankaalla. Tämä vahva tukeminen ei ollut hyvä juttu, sillä nyt tuo muu miehusta "valuu" paljon enemmän kuin lista.

Olkalinja on tipahtanut alas, oletin sen olevan tässä mallissa napakampi. Olkasauma on tuettu framillonilla. Takakappaleen piirsin kainaloista lähtien muutenkin kokoa pienemmäksi, mutta sain ottaa senttikaupalla pois leveydestä ensimmäisen ompelun jälkeenkin. Tämä on ihan perusjuttu joka kaavassa, jota käytän.

Kädentietä tulisi myös lyhentää, sillä muodostuu aika iso ryppy rinnan kohdalle. Toinen vaihtoehto olisi laittaa siihen muotolaskos. Hiha lienee myös hieman liian pitkä tuolta kainalon seudulta. Näitäkin muokkauksia joudun usein tekemään.

Hyvänä kotitakkina tämä menee, tai sitten tarjoan tätä äidilleni. Muutamalla fiksauksella saatan saada kaavasta ihan kelvollisen.

Vähän vastaavanlaisia haasteita ilmeni tässä neuletakissa, jossa kaavaana on oma peruskaava hieman pienennettynä. Nyt edessä olevassa listassa ei ole ollenkaan tukea, koska siihen ei ole tarkoitus  laittaa mitään kiinnityssysteemiä. Olkasauma on tässä tuotu eteen.

Tässä kädentie on tipahtanut vieläkin enemmän alas. En tykkää yhtään näistä puolitiehen jääneistä saumoista. Tässä rintamuotolaskos on siirretty kädentielle. Purkuun menee tämä... Musta merinovilla on Eurokankaasta.

Tähän väliin toinen hihamalli, Ottobren Gorgeous Grey ja satulahiha+ huppu mallista Fabulous Fall (5/15).

Mallissa on takasauma, joten mahdolliset takakappaleen muokkaukset onnistuvat myös sieltä. Monet ovat tällä kaavalla onnistuneet ja luulen, että raglanhiha voisi olla merinolle se paras vaihtoehto. No, lähdin toiveikkaasti tätä tekemään pitkänä ja merkkasin taskunpaikat kaavasta ja varmuudeksi nostin paikkaa vielä kolme senttiä ylemmäksi. Tein läpi kankaan olevat listataskut...

...jotka olivat lopulta aivan liian alhaalla. Poikki meni tämä pitkä takki. Harmittavan paljon hukkaa vain tuli tästä ihanasta Käpysen merinosta, joka on olemukseltaan paljon paksumpaa kuin muut merinot. Kädentien jouduin muutamaan kertaan purkaamaan. Loivensin tuota satulahihan hyppyriä niin hihasta kuin kädentiestäkin sekä lyhensin hihaa tuolta alasauman kohdalta. 

Kuvan oton jälkeen muokkasin vielä takasaumaa...

Edessä on nappikiinnitys, kuvien oton jälkeen lisäsin vielä neljännen napin ylös. Tein ns. tuetut napinlävet, jossa ompeleen alla kulkee helmilanka, joka estää napinläven venymisen. Siistit tulikin!

Hupun ja pääntien sauma on tuettu trikoosuikaleella, joka samalla peittää tuon sauman sisäänsä. Jos haluaa voimakkaampaa tukea, kannattaa käyttää jotakin joustamatonta materiaalia.

Tästä tuli lopulta ihan kiva lyhyenäkin yksiväristen vaatteiden seuraksi. Jos teen toisen, vuoritan hupun tukevammaksi.

Alt om handarbete- lehdestä nappasin yhden mallin, joka oli myös pitkä, siihen laitoin  aika huomaamattomat kaaritaskut sivusaumaan, muistaen edellisen taskuepisodin...

Ja kas, niinhän ne taskut olivat taas aivan liian alhaalla, mutta eivät niin alhaalla, että pituus olisi riittänyt minulle. Purin saumat auki ja niin tyttäreni sai itselleen neuletakin, minä puolestani kasan merinosilppua lattialle. Tämä kaava meni heti myös roskiin, koska siinä oli paljon muutakin moitittavaa, kuin taskun paikka.

Säilytin tuon ke-linjan tuetulla alavaralla, koska olin sen miehustaan ommellut kiinni. Tässä vaiheessa ei enää purkaminen kiinnostanut.

Kangas on Ommellisen/ Majapuun Marokkoa.

Vielä oli yksi neuletakki leikottuna ja tällä kertaa Jujunan kaavat. Lähtökohtaisesti näissä oli lyhyempi olkasauma ja hihan pyöriö oli korkeampi ja kaaret muutenkin jyrkemmät. Valitsin kokeiluun tuon Friday evening-mallin.

Olkalinja oli hyvä ja napakka, mutta sitten jouduinkin ainakin merinosta tehtynä muokkaamaan hihan kainalokoukkua paljon lyhyemmäksi, sekä ottamaan saman miehustasta pois. Minulta taisi loppua usko tässä vaiheessa neuletakkien tekoon, sillä päätin ommella ke-sauman kiinni ja tehdä puseron. Ihan vaan varmuudeksi.

Olkasaumat on tuettu tällä kertaa trikoosuikaleella.

Pääntie on huoliteltu samalla kankaalla. Toinen reuna on huoliteltu saumurilla ja ommeltu kiinni peittarin ketjutikillä.

Kangasta kun oli vielä niin, tein tuubihuivin ja pipan. Pipasta olen niin onnellinen, sillä pitkään olen pähkäillyt miten se kannattaisi kaavoittaa. Lättäsin kankaansuikaleen päähäni ja aloin nuppineuloilla etsimään sopivia muotolaskoksen paikkoja. Siitä sitten syntyi kaava, jota pitää vielä hieman muokata. Tämä malli vaatii tupsun, sillä tuo yläosa kurotaan umpeen.

Tässä vielä viime vuoden merino-ompelus, joka on parhaiten onnistunut 😄. Pontsopaita, jota olen pitänyt tosi paljon.

Mutta hei, jos sinulla on antaa minulle hyviä kaavavinkkejä, niin laita kommenttikenttään vinkki, pliiiiis! Olisi aika monta metriä ihania merinoita, joista haluaisin juurikin neuletakkeja.

Tässä marinat tällä erää, hyvää loppuvuotta sinulle.