Pehmeää Pehemiää

...ja pari muuta

Arkivaate, se paras perusvaate. Sen tuntee siitä, että se on miellyttävä päällä ja se korostaa omaa persoonaa niin kuosiltaan malliltaan ja väriltään. Näissä ei ole mallien puolesta kikkailtu.

Sininen Babushka roses ja ihanan pehmeä joustocollege! Kangas on Pehemiältä ja Elina Antila on kuosin piirtänyt. Tätä kuosia löytyykin eri väreissä niin trikoona kuin joustocollegena.

 Harmillisesti näihin kuviin oli salama tullut mukaan. Taskut ja sivuun laskokset

Pääntiellä taas alavara pinkistä joustocollegesta.

Sininen puutarhapöllö onkin jo näyttäytynyt  aiemmin. Itselleni ja tytölle tunikat farkkusomistein. Tämän kuosin takana on Leena Renko ja kankaan löydät täältä.

Äitini neuloo paljon ja ihania juttuja neulookin. Tämä PaaPiin kangas "Linnea neuloo" oli kuin tilauksesta tehty. Leggarit äidille ja jämäpaloista+ Herttanen kankaasta neidille asu. Toivottavasti mummi neulonnan salat vielä jälkipolvelle opettaa.

Leggareiden seurana äidilläni on musta laskeutuva vesiputouskauluspusero ja musta villainen neulostakki. Neulostakki oli Ottobren malli.

Neiti armas sai valita kankaan. Yllätyin kuin niin pinkkivioletti-linjaa pitävä rinsessa valitsi yksisarvisen vihreänä. Leena Renko tämänkin takana ja kankaan löydät täältä.

Huomasin, että minulla on persikan ja sinisen resorin vaje. Onneksi kuitenkin löytyi kruunun keltaista vihreän kaveriksi. Malli on perusraglan, edessä vastalaskos väljyyttä antamaan.

Kangas on ihanan tuntuista!

Seuraavat kuvat ovat hieman vauhdikkaita, koska heppakangas pisti laukkaamaan :)

Pääntie humsahti ehkäpä hitusen liian avaraksi. Rypytyksiä olisi voinut tehdä enemmän pääntielle. Kuosi on herttainen ja värityksestä tykkään (pinkkiä ja sinistä). Ja Leenan kuosi tämäkin, "Humma raikas" ja löytyy myös Pehemiältä.

Seuraavaan kankaaseen liittyy hurja uhkaus:

"Lopetan olemasta lapsesi, jos et nyt heti tee mekkoa minun valitsemastani Chihuhuhauhau-kankaasta!"

Lähes joka päivä meillä käydään lemmikkikeskustelua...

Koiran rusetti innoitti miettimään mekkoon yksityiskohtaa rusetista. Se tulikin tällä kertaa taakse ja onnituikin ihan hyvin. Peruskaavana on peplum omilla muokkauksilla.

Helma on takaa pidempi. Kangas on Poppanavakasta.

Keiju-kangasta sain ystävältä pienen palan. Se riitti miehustaan ja onneksi kestosuosikkiani Verson puodin Paratiisin universumia oli vielä pinkkinä varastossa. Siitä sitten muut osat.

Näitä tehdessä alkoi kyllä jo pinkkiähky...

Kiitos ja kumarrus! Ensi viikolla leirikouluilen ja koneet viettävät muutaman vapaapäivän. Viikonloppuna onkin sitten opiston järjestämä kaavoituskurssi, mielenkiintoista.

Vinoraitaa

Vinoraidan viehätys lienee sen tuttuudessa 70-luvulta. Mummullani oli muutama takkimekko ja essu juurikin vinoraidasta. Ikasyr tuotti vinoraitaa jo yli vuosi sitten. Sanni Takkinen on näiden kaikkien tässä postauksessa olevien vinoraitojen äiti. Tykkään kovasti raidoista, myös vinoraidasta.

Vinoraidan sielunelämään olen yrittänyt päästä sisään, lähinnä sen suhteen, miten se kannattaa leikata etteivät raidat vinksota ihan mihin sattuu. Lukuisista yrityksistä huolimatta en ole siinä onnistunut, joten päätin:

a) olla välittämättä miten raidat menevät

b) vältän sellaisten vaatteiden tekoa, jossa sinne tänne menevät raidat häiritsevät minua.

Tässä mukaelma kohdan a)ja eritoten kohdan b) mukaan tehdyt vaatteet. Kaavat omia virityksiä ja kuosituksia.

Keltainen vinoraita on tämän kesän väriä ja löytyypi täältä. Petrooli on aikaisempaa satsia ja hieman jämäkämpää trikoota. 

Molemmat saivat kaverikseen vaaleaa meleerattua elastaanitrikoota. Tytöllä yksi tasku...

Äidillä kaksi. Pääntiet on molemmissa huoliteltu alavaroin. Ei tukikangasta, ainoastaan framilon saumuriompeleen alla venyttämättä.

Takana napitushalkiot, näköjään eripuolilla...Tytön leggareiden vinoraitaosuus pitäisi olla polvien kohdalla, mutta humpsahti vähän kasvunvaraa. Samoin hänen kyynärpääpaikat ovat ihan väärässä paikassa :D. Omani sitten osuikin oikeaan.

Mielestäni mukavan rento ja sporttinen vaatetus näistä tuli, vaikkakin taskut ovat hallitsevat.

Musta/harmaa vinoraita löytyy puolestaan täältä. Ihanan pehmeää ja laskeutuvaa trikoota. Päätin sitten rikkoa raidoitusta tekemällä hameen yläosaan leikkauksen.

Helmassa on toisella puolella halkio liikkumista helpottamaan.

Tykkään!

Seuraava kangas ei varsinaisesti ole vinoraitaa, mutta leikkaukset paidassa ovat vinoon. Jenni Mäensivun suunnittelemaa Desert Skull- joustocollegea löytyy myös Ikasyrin valikoimista. Mahtava kangas. Pääkalloista en niin välitä, mutta tässä on alkukantaista voimaa.

Pääntie ja helma ovat epäsymmetriset edestä. Alavaroin molemmat on huoliteltu.

Koska halusin säästää palan miehenkin puseroon, niin takakappale jäi mustaksi. Yhden pään aplikoin rouheasti niskaan.

Näin tällä kertaa, minä toivotan sinulle ihanaa, kuulasta syyskuuta! Toivottavasti ennätän ommella  muutamat ihanat kuosit ja kankaat syksyn sävyissä.

Im memoriam

Isä

Kesä oli omalla tavallaan hyvin tunteikas. Se sisälsi toivoa, uskoa, pelkoa, iloa, huolta ja ennen kaikkea kohtaamisia. Erilaisten ihmisten, asioiden, tunteiden ja tilanteiden kohtaamisia.

Jotkut niistä oli ennakoitavissa, toiset taas ei.

Isä kuului vielä siihen sukupolveen, joka ilman tutkintopareita pystyi etenemään urallaan. Ihailin lapsena piirtopöytää, erilaisia viivottimia, ohuita lyijytäytekyniä ja tusseja. Skissipaperirullia oli monenlaisia ja niitä olenkin käyttänyt kaavojen piirtelyyn. Piirtopöydän ääressä syntyi erilaisiin julkitiloihin huonekaluja. Ei pelkästään suunnittelua vaan myös protojen valmistamista. Isä muisteli usein työtään Alvar Aallon kanssa, kun Tampereen pääkirjaston sisustusta suunnteltiin. Kesämökin hän piirsi ja rakensi itse. Se oli valmistuessaan hyvin moderni, ei perinteinen pyöröhirsihuvila ollenkaan. 

Kun aloitin vaatturiopinnot lukion jälkeen, ei isä ollut aluksi oikein tyytyväinen valintaani. Mutta siinä tilanteessa, kun hän kävi ensimmäistä kertaa koululla sovittamassa hänelle mittatilauksena tehtyä pukua, muuttui näkökanta toiseksi. Samoja välineitä, samaa piirtämistä, valmistamista, käsityötä. Tosin minulle ei siitä ammattia kuitenkaan tullut. Isäni oli kyllä vilpittömästi iloinen ja kannustava, kun kerroin yhteistyöstä mm. Verson puodin ja Ommellisen kanssa.

Vajaa vuosi oli rankka, ei oikeastaan yhtään hengähdystaukoa. Aina joku takapakki. Syntymäpäivänään hän joutui viimeisen kerran sairaalaan, siitä kolmen viikon päästä hän nukkui pois. Ei enää ahdistusta, vaan syvä ja rauhallinen lepo. Vaikka me kaikki täältä joskus lähdemme, ei läheisen menettäminen ole koskaan helppoa. Suru on vain elettävä läpi.

Käsitöiden tekeminen on ollut minulle aina tärkeää. Hautajasivaatteiden ompeleminen oli osa surutyötä. "Kouriintuntuva työ auttaa, kun mieli laukkaa."

Tosin omat voimavarani halusin tiedostaa, sillä työt alkoivat samoihin aikoihin. 

Pienin sai itselleen mekon Marimekon ohuesta puuvillasta. Kaavana on Mekkotehtään Katariina pienin muokkauksin. Alaosa on vuoritettu ohuella puuvillalla.

Vanhempi neito sai hyväksi havaittun peplumin. Miehusta napakkaa mustaa trikoota Noshilta ja musta pitsi  hihoissa ja helmassa ovat Eurokankaasta.

Oma vaate ei lopputulemaltaan ole sellainen, mitä suunnittelin. Lähdin tekemään SKK:ssa kahteen otteeseen ollutta Ilona Pellin suunnittelemaa grafista liehuketunikaa. Nyt on uskottava, että sellaiset vaatteet eivät ole minulle tarkoitettuja. Yläosan kuositin veneaukkoiseksi SKK:n 1/14 mallin 13 mukaan. Pohjalla oma kaava. Lopulta tunikasta tuli tällainen:

Leikkasin rinnan alta poikki ja tein alaosan uudestaan. Kankaana ihana Hilcon paksu, painava ja joustava viskoositrikoo.

Päivä oli raskas eikä pienen ihmisen ymmärrys oikein tahtonut tilanteeseen riittää.

Illalla vietimme aikaa mökillä,

kaunis ilta, paljon muistoja.

<3

Se on Orange

Todennäköisesti kaikki suomalaiset ovat laittaneet merkille sen, että aurinko ei meitä ole lämmittänyt tänä kesänä paljoakaan ja kesän jälkeen koittaa joka tapauksessa syksy.

Oma suhde väriin vaihtelee. Pidän siitä nimenomaan loppukesästä ja alkusyksystä, kun iholla on hieman väriä (ei pahemmin tänä kesänä). Mutta hiusteni värin se syö, jos on suoraan kasvoja vasten. 

Oranssi on mielenkiintoinen väri. Sivustolta coloria.net löytyi mm. tällaisia ajatuksia:

Mielikuvia

Sanotaan, että oranssi vaikuttaa kaikkein kuumimmalta väriltä. Oranssin on havaittu lisäävän ruokahalua. Oranssiin liitetään sanoja kuten voima, menestys, viehätysvoima, vetovoima, auktoriteetti ja ilo.

Max Pfisterin ja Robert Hessin mukaan oranssi vaikuttaa suoritus- ja pätemisen tarpeisiin; joissakin tutkimuksissa on huomattu, että oranssi auttaa lapsia muistamaan paremmin (mm. Henner Ertelin kolmivuotisen tutkimuksen mukaan lasten älykkyysmäärä nousi huoneissa, joiden matala katto oli maalattu keltavihreällä, oranssilla, keltaisella tai vaaleansinisellä). Oranssi kertoo elinvoimasta, suoraviivaisuudesta ja itsekeskeisyydestä. 

Hollannissa oranssi on aina ollut suosittu väri, sen sijaan Amerikassa oranssi on ollut äskettäisessä tutkimuksessa vähiten suosituin väri. Monessa paikassa oranssi yhdistetään halpuuteen.

Oranssi kertoo tehokkuudesta. Oranssi on tuttu väri mm. eräissä tehokkaissa puhdistusainepakkauksissa, mm. eräissä viemärinpuhdistusaineiden pakkauksissa. Musta rasti oranssilla pohjalla on tuotteissa myrkyn merkki.

Teinineiti yllätti minut täysin valitessaan Käpysen oranssin Helmirouvan peplumiinsa. Piti oikein tarkistaa, että on asiasta varma. Koska minun kaava-arkistoistani ei löytynyt hänen kokoiselleen valmista peplum-kaavaa, oli se sitten piirrettävä itse.

Mittasuhteita otettiin valmisvaatteesta ja tarkistusmitoilla lyhensin selkää n 2cm. Ensimmäisen sovituksen jälkeen vaatetta on pienenetty sivuista, helmaa on kaarrettu enemmän sivusaumoja kohti ja takakappaletta on lyhennetty vielä kaksi senttiä. Rintamuotolaskoksetkin tein poistaakseni kainalorypyt ja olkaa on kavennettu. Seuraavaan (jonka siis saan tehdä) tehdään vielä olkasauman siirto ja sivujen lyhennys. 

Helma on hieman pidempi takaa ja poikkisaumassa on framilon.

Hihat ovat 3/4 mitaiset.

Jo aiemmin alkukesästä on nämä kuvat otettu samoissa sävyissä.

Vimmacompanyn Sademetsä-trikoo ja Eurokankaan liukuvärjätty hörhelökangas hameena.

Tulikärpänen

Vaihtareilta sain palan PaaPiin sammalpolkua ja Stenzon siksakkia. Eivät oikein riittäneet ja matkaan mukaan lähti kaapista vielä oranssia palloa, joka on kirkkaampi kuin kankaan oranssi. Näin jälkikäteen harmittaa, kun en tajunnut ottaa siksakista jotakin yksiväristä sammalpolun kaveriksi....olin fiksoitunut oranssiin.

Nämä neidit kasvavat hurjaa vauhtia, en pysy perässä...

Tämäkin Marimekon pellavaneulos on hamstereista ostettu. Katselin kyllä sitä myymälässäkin, mutta en sitten ostanutkaan. Oranssin varsin kiva kaveri on kyllä sen vastaväri sininen.

Pesun jälkeen tämä kangas oli umpivino ja meinasin saada hermoromahduksen sitä asetellessani leikkuuseen. Tästä piti tulla sellainen liuhukemekko Burdan kaavalla, mutta ei siis kertakaikkiaan sopinut minulle ollenkaan.

Liepeet pois ja paita. Edessä on sauma, koska oli aivan liian suuri ja sivuilta otettaessa olisi nuo muotolaskokset menneet ihan väärään kohtaan. Hihatkin ihan jotain muuta kuin piti...

Mutta  mukava paita, väljähkö ja tarpeeksi pitkä.

Kaulassa oikea riittoisuuspala viskoosia. Ostin Virosta 2 eurolla ja siitä on nyt tehty kolme huivia.

Olen saanut kaksikin haastetta, Hannariinalta ja Hannalta. Teen niistä ihan oman postauksen loppuviikolla. Kiitos <3