Im memoriam

Isä

Kesä oli omalla tavallaan hyvin tunteikas. Se sisälsi toivoa, uskoa, pelkoa, iloa, huolta ja ennen kaikkea kohtaamisia. Erilaisten ihmisten, asioiden, tunteiden ja tilanteiden kohtaamisia.

Jotkut niistä oli ennakoitavissa, toiset taas ei.

Isä kuului vielä siihen sukupolveen, joka ilman tutkintopareita pystyi etenemään urallaan. Ihailin lapsena piirtopöytää, erilaisia viivottimia, ohuita lyijytäytekyniä ja tusseja. Skissipaperirullia oli monenlaisia ja niitä olenkin käyttänyt kaavojen piirtelyyn. Piirtopöydän ääressä syntyi erilaisiin julkitiloihin huonekaluja. Ei pelkästään suunnittelua vaan myös protojen valmistamista. Isä muisteli usein työtään Alvar Aallon kanssa, kun Tampereen pääkirjaston sisustusta suunnteltiin. Kesämökin hän piirsi ja rakensi itse. Se oli valmistuessaan hyvin moderni, ei perinteinen pyöröhirsihuvila ollenkaan. 

Kun aloitin vaatturiopinnot lukion jälkeen, ei isä ollut aluksi oikein tyytyväinen valintaani. Mutta siinä tilanteessa, kun hän kävi ensimmäistä kertaa koululla sovittamassa hänelle mittatilauksena tehtyä pukua, muuttui näkökanta toiseksi. Samoja välineitä, samaa piirtämistä, valmistamista, käsityötä. Tosin minulle ei siitä ammattia kuitenkaan tullut. Isäni oli kyllä vilpittömästi iloinen ja kannustava, kun kerroin yhteistyöstä mm. Verson puodin ja Ommellisen kanssa.

Vajaa vuosi oli rankka, ei oikeastaan yhtään hengähdystaukoa. Aina joku takapakki. Syntymäpäivänään hän joutui viimeisen kerran sairaalaan, siitä kolmen viikon päästä hän nukkui pois. Ei enää ahdistusta, vaan syvä ja rauhallinen lepo. Vaikka me kaikki täältä joskus lähdemme, ei läheisen menettäminen ole koskaan helppoa. Suru on vain elettävä läpi.

Käsitöiden tekeminen on ollut minulle aina tärkeää. Hautajasivaatteiden ompeleminen oli osa surutyötä. "Kouriintuntuva työ auttaa, kun mieli laukkaa."

Tosin omat voimavarani halusin tiedostaa, sillä työt alkoivat samoihin aikoihin. 

Pienin sai itselleen mekon Marimekon ohuesta puuvillasta. Kaavana on Mekkotehtään Katariina pienin muokkauksin. Alaosa on vuoritettu ohuella puuvillalla.

Vanhempi neito sai hyväksi havaittun peplumin. Miehusta napakkaa mustaa trikoota Noshilta ja musta pitsi  hihoissa ja helmassa ovat Eurokankaasta.

Oma vaate ei lopputulemaltaan ole sellainen, mitä suunnittelin. Lähdin tekemään SKK:ssa kahteen otteeseen ollutta Ilona Pellin suunnittelemaa grafista liehuketunikaa. Nyt on uskottava, että sellaiset vaatteet eivät ole minulle tarkoitettuja. Yläosan kuositin veneaukkoiseksi SKK:n 1/14 mallin 13 mukaan. Pohjalla oma kaava. Lopulta tunikasta tuli tällainen:

Leikkasin rinnan alta poikki ja tein alaosan uudestaan. Kankaana ihana Hilcon paksu, painava ja joustava viskoositrikoo.

Päivä oli raskas eikä pienen ihmisen ymmärrys oikein tahtonut tilanteeseen riittää.

Illalla vietimme aikaa mökillä,

kaunis ilta, paljon muistoja.

<3