Kun on oikein pieni

Niin pieni, ettei edes todeksi uskoisi.

Keskosia syntyy todella paljon ja uskomattomia selviytymistarinoita saa lukea eri foorumeista. Tunnetuksi keskosen elämää teki eräs isä, joka kertoi Pirpanan, 875g,  elämästä omalla facebooksivulla.

Viljamin puoti haastoi ompelevia ihmisiä mukaan tempaukseen, jossa ommeltiin pienen pieniä vaatteita keskosille sairaalaan. Nämä menivät juurikin Pirpanan isän kautta eteenpäin. Vaatteista 

 on kuulemma hirmuinen pula. Myös Tampereen alueen ompelevaiset kanssasiskot tekivät hurjan määrän pienen pieniä vaatteita keskosille, mukana myös kangaskauppoja.

Ompelukoneeni tökki pahemman kerran, joten tekeleeni tähän Viljamin puodin projektiin oli vähäeleinen. Koko on 40 cm.

Näiden pienten vaatekappaleiden ääressä olo kyllä hämmentyy. Kaavapaperia menee talouspaperiarkin verran ja pienet tilkutkin riittävät vaatteisiin.

Ennen joulua syntyi myös eräs pienenpieni, hänelle. Päänympärys taisi olla 37 cm

Tänä päivänä tämä pienenpieni ei ole kovin suurensuuri vieläkään, mutta jaksoin edelleen ihmetellä vaatteiden pienuutta, vaikka vaatteiden koko oli jo huimat 62 cm.

Lämmintä ja pehmoista merinovillaa.

Kun tuo oma tyllerö syntyi, n neljä vuotta sitten, olin tipahtanut kaikesta vauvavarustelusta ulos. Tänä päivänä seuraan kaikenlaisia hienouksia, joita ilman kyllä selvittiin, mutta olisihan niitä voinut tehdäkin. Esimerkkinä vaunuverho. Itselläni sitä virkaa edusti edelleen harso kera pyykkipoikien, niin kuin poikani kanssa 17 vuotta sitten. No, tuumasta toimeen ja selainen tekoon siis suojaamaan pienenpienen unosia ulkona. Blogeista hamusin tiedon ja hienoja verhoja ovat monet kyllä tehneet.

Tähän tuli Verson puodin Hurmuria ja toiselle puolelle samoissa sävyissä  raitaa. Sirkkarenkaita hakkailin antaumuksella kinni, toivottavasti pysyvät käytössä.

Kiinnitysrinkulat, eli monitoimirenkaat löytyivät www.laurelin.fi.

Nyt sitten tiedän, miten tuokin tehdään :)

Tsemppiä kaikille pienenpienille ja heidän vanhemmilleen!