maanantai 22. heinäkuuta 2013

Harjoitushuppareita

Pikku koira hyppii hassusti.....

Oli tehtävä tällaiset nollaustyöt tässä välissä sekä otetava itseäni niskasta kiinni. 
Poikani kutsui vetoketjuja pienenä VETOKETKUIKSI ja niin ne kyllä ovatkin!
En ymmärrä miten sen kiinnittäminen voi ollakin niin hankalaa varsinkin joustavaan materiaaliin. Saatika silloin, kun on kyse kuvioiden kohdistamisesta.

Edessä on muutamien vetoketkullisten töiden teko, joten ajattelin hieman harjoitella ja testailla kaavoja.

Raksu- koira oli saanut hempeän värityksen. Olin tälle kankaalle ostanut kaveriksi Majapuulta myös pinkki/ruskea- palloa, mutta sävythän eivät natsannet ollenkaan. Eikä varastosta löytynyt oikeaa ruskeaa. Resorit ovat myös Majapuulta


Kaavana on mustikkahupparista otettu versio.

Huppuun keikkumaan korvat.....


... ja niin kuin näkyy, ne ovat ihan eri kohdilla. 

Takki on vuoritettu coolmaxilla, hupussa trikoovuori. Helmaan laitoin framillonin hieman venyttäen, ettei lähde turhaan kääntymään.



Miau, äiti olen sinun kissa....

Palanen Murun KittyKitty:ä oli vielä varastossa ja Majapuulta olin hankkint sille myös kaverin, oranssi/valko-pallo neuloksen. Saumanvarassa vähän väliä hehkuteltiin uusimman Ottobren Stardust- hupparikaavaa. Yksi samaisesta Murun kankaasta olikin jo tehty tällä kaavalla.

 Se olikin vain kokoon 92cm, mutta leveys näytti piisaavan, pituuteen lisäsin 6cm.


Vetoketkun pituus ei sitten riittänytkään loppuunn asti. Jäi tuo viisto helma lerpattamaan.


Taskun piirsin itse ja muutin sen päällitaskuksi.


Tähänkin huppuun ilmestyivät korvat, jotka lähinnä näyttävät pirunsarvilta :)

Vielä löytyi Murua, joten siitä ja pallosta syntyi vielä lätsä


 Takki on vuoritettu yksivärisellä trikoolla. 

Kopassa köllöttää nyt kaakeli ja yksi satsi Siiriä ja Myryä leikattuna. Majapuulta nekin.

14 kommenttia:

  1. No ihania! Elä oo niin ankara itsellesi, tosi upeita ompeluksia teet. Ei kannata pikkujuttuihin jääädä kiinni (vaikka samaan syyllistyn itsekin).. Seuraavana päivänä tai viikonkin päästä ompelus näyttää jo omaankin silmään paremmalta.
    Aivan ihanat värit tuossa kissahupparissa ja raksukin on <3

    Silitätkö tukikangasta kun ompelet joustavaan vetskaria?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ei kai pitäisi, mutta kun oikein yrittää olla tarkka ja sitten menee metsään, niin ottaa päähän ;). Se on totta, että näyttää paljon paremmalta vähän ajan päästä. Se on sama juttu ruuanlaitossa. Jos on koko päivän kökkinyt keittiössä, niin ei välttämättä itselle maita, seuraavana päivänä jo paljon paremmin.

      Ja laitan tukinauhaa, mutta esim velour on ihan mahdotonta siitäkin huolimatta. En oikein ymmärrä...

      Poista
  2. Pirteitä huppareita - ei oikeilla koirillakaan korvat oo ihan samalla kohdin ;) Ja tuo vetoketku -nimitys pitää kyllä prikulleen paikkansa. Pitäs opetella munkin. Nytkin mulla on yks takki tuolla kaapissa oottamassa loppuunsaattamistaan juuri sen vetoketjun takia. Kun ei kohdistus menny ekalla kerralla ihan nappiin - oottelee inspiraatiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mullakaan ole korvat samalla korkeudella :). Tsemmpiä vaan vetoketkuhommiin.

      Poista
  3. Ihania hommeleita sulla syntyy kuin sieniä sadesäällä. Onko tuon lätsän kaava jossain lehdessä vai onko se sinun omasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ompelen niin kuin viimeistä päivää", sanoi yksi bloggari. Työt alkavat ja pelkään, että en ehdi enää ikinä ommella!
      Lätsä on vähän niin kuin oma sovellus. Tarkastelin yhtä valmista lätsää ja piirsin kaavat. Tässä on kuusi kiilaa. Alaosan leveys on 10cm, korkeus 16,5cm. Jatkuu 10cm levyisenä n 6cm korkeuteen ja sitten kaareva kavennus. Lippa on kahden kiilan levyinen ja keskeltä 4,5 cm levyinen. Ei sisällä saumanvaroja. Takaosaan tulee kahden kiilan levyinen kuminauhakuja.

      Poista
    2. Mullakin on nuo viimeiset päivät menossa, mutta silti en saa ommeltua juuri mitään. Teen vain kaikkia muita hommeleita, joita ei varmasti saa työaikana tehtyä. Kiitos ohjeesta. Kokeilen. :)

      Poista
  4. Näitä ei enää voi sanoa harjoitushuppareiksi, niin siistiä jälkeä olet saanut aikaan! Ihailen vain kaikkia yksityiskohtia, joilla olet maustanut hupparit. Huippuihana oivallus nuo korvat. Nyt ommellaan kuin viimeistä päivää ja jaetaan muuttuva arki taas syksyllä!

    VastaaPoista
  5. No kiitosta vaan :). Joo, kyllä tässä tarvitaan aikamoisesti vertaistukea! Tsemppiä vain teillekin :)

    VastaaPoista
  6. Mahtavat hupparit! Ihana idea nuo korvat. Mullakin on tuota mäyräkoiraa odottamassa inspiraatiota. Minä harsin aina vetoketjun reippailla pistoilla kiinni ennen ompelua. Nuppineulat annan olla tukemassa siinä myös. Tukikankaat alle. Ja ommellessa paininjalan puristus pienelle ja piston pituus 4. Tuo harsiminen auttaa huomattavasti vaikka ärsyttävästi yksi ylimääräinen työvaihe onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Nuo muut jutut olenkin jo tehnyt, mutta kiitos tuhannesti vinkistä tuon paininjalan puristuksen ja tikinpituuden suhteen! Vaikka ompelen samasta suunnasta, niin kangas tuntuu syöttyvän ihan oudosti, varsinkin velour.

      Tämä koirahuppari olisi jäänyt tekemättä, jos ei tuo pieni neiti olisi kiikuttanut sitkeästi sitä luokseni :).

      Poista
  7. Olet turhan ankara! Nämä on kivoja :) Paininjalan säädöstä tulin minäkin vinkkaamaan ja harsimisesta. Kantapään kautta ite nämä oppinu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On tämä sellaista kokeilukoulua. Nyt sitten himottaisi oikeasti kokeilla näillä vinkeillä onnistuuko jo paremmin vetoketjun kiinnitys :)

      Poista
  8. Hupparit näyttävät kyllä todella hyviltä! Ei ole vetoketjujen ompelemisessa valittamista (:

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit :)