Kaksi pientä peikkolasta...

...istuu kärpässienen alla

Sataa roproprop, sataa roproprop,

sataa aivan kaatamalla.

Jättikärpässieni, vallan ihastuttava!

Kuosin on suunnitellut Milona "Hellapuu" Sadekallio ja kangas kotiutui meille Verson puodista.

Materiaali sitä ihanaa ohutta, laskeutuvaa joustofroteeta. Kangasta saa myös Pehmiältä, mistä puolestaan on ostettu tuo samaa materiaalia oleva punavalkoinen pallojoustofrotee.

Täydelliset yhdessä.

Pientä peikkolasta vähän väsyttää...

Oma liivarikaava on nyt päivitetty vastaamaan oikeaa kokoa.

Olalla nappikiinnitys, sivussa ihan peruskaaritaskut.

Yläosa on vuoritettu ohuella trikoolla, johon on tueksi laitettu joustavalle materiaalille soveltuva tukikangas.

Iloista adventin aikaa!

Talvi yllätti äidit jälleen!

Miten osaat varautua ajoissa?

Tämä äiti vuosi vuodelta aina vain heikommin.

Toiminta alkaa vasta silloin, kun säätiedotus pitää paikkansa, lumi pysyy maassa kauemmin kuin kaksi tuntia ja viime talven tamineet natisevat saumoistaan. On siis pakko. Pakko ajaa toimimaan, eikä turhaa miettimään "onko tämä kaava nyt hyvä, tai sopiiko tämä kangas nyt, vai pitäisikö katsoa vähän tarjontaa?"

Minä niin ihailen kaikkia ennakoivia ja kaukaa viisaita, jotka ostavat lapselleen toppapuvun jo heinäkuussa ja surauttavat merinot siihen samaan syssyyn. Kuomat ja goretexit siististi odottamassa hulvatonta hyppyä talven riemuihin.

Nyt oli hyvä syy toimia eikä vain nysvätä. Jo ehkä siksikin, että laitoin kirpparille myyntiin nekin, jotka ehkä olisivat hetken mahtuneet.

Tarve oli ensijaisesti nyt välivaatteille, liputan kerrospukeutumisen puolesta.

Kangastukusta lähti  mukaan tämä untuvafleese, vastustamattoman pehmeä ja suloinen, mutta AH niin pölisevä ommeltava. Imuroin itseni aina kun poistuin Hommahuoneelta.

Fleesetakki OB:n Ultimate Gear ilman mitään lisukkeita, hupun tilalle pystykaulus.

Päähän hyväksi muokattu hiippapipo ja Tehtaamon kaavalla tehdyt lapaset. Kaulaan vielä kauluri, takana nepparikiinnitys. Vuorena kaikissa yksivärinen tiheämpi fleese.

Lapasten malli on ihan huippuhyvä!

Virallinen joulun avaus, onneksi oli hieman lunta maassa niin pääsi tonttupolku oikeuksiinsa.

Villatilanne näyttää huolestuttavalta tänä vuonna! Tarjolle on tullut vain harmaata ja mustavalkoista merinoa. Käy kyllä minun makuuni, mutta lapsille sitä kaipaa vähän väriä ja pirteyttä.

Viime vuoden varastoista löytyi vielä turkoosi Marjanalle- palanen ja raitaa kyytipojaksi. Jumpsuitin kaavalla tein, 104 läntistä leveyttä ja 110 pohjoista pituutta. Ja tulihan siitä edelleen leveä.

Kaulurikin oli hieman räjähtänyt, joten sellainen sitten...

Ja kas vielä oli paloja jäljellä ja sai äiti loistoidean. Kypärämyssy!

OB:n ilmaiskaava ja muutama tarkistusmittaus, koko 50.

Muuten ihan jees, mutta...

...vähän ahdas tuo aukko :D

Mutta erinomainen myssy Ninja-leikkiin...

Juu, ehkäpä sitten tämä lahjoitetaan jollekin pienelle ihmiselle. Vähän muutenkin pitää kaavaa fiksailla.

Mutta melkein onnistuin pakko-projektissani. Ja nythän ne lumet näyttävät taas suluvan pois...

Digihuumaa ja ihania ystäviä

Digiprintit ovat saavuttaneet suosionsa ja Eurokankaaseen saapui MoloKids- vaatemerkin digikankaita ympäri Suomen. Tämä sai aikaan jonkin sortin hysterian ompelevien keskuudessa. Siitäpä siten perjantaiveivin haaste. Tuo vaatemerkin nimihän saattaa aiheuttaa hilpeyttä näin suomalaisittain...

Olin lähdössä Tampereelle messuille ja ennen kaikkea tapaamaan ystäviä ja äitiäni sinne. Keskityin siis saamaan valmiiksi lahjat vauvalle ja ystävälle , joten veivaukset jäivät.

Pienelle tonttutytölle joulun ajan viettoon setti koossa 62cm.

Pienet huopatossut ovat äitini neulomat. Lanka on Lanka-aitan hahtuvalankaa, joka huopuu mukavasti koneessa. Sydämet on neulahuovutettu jälkikäteen.

Tämä pieni suloisuus <3. Meillä oli paljon juttuja.

Täytyy sanoa, että tarjontaa oli niin paljon, että ei oikein osannut enää edes katsoa. Muutamia juttuja etsin, mutta en niitä messuilta saanut. Indie Fabric:n osastolta pari kangasta, yksi koru ja vuota poron nahkaa tarttui mukaan. Löytämättä jäi silitysarkit, värit ja isot puuhelmet.

Pieni, kiristää, lyhyet...

Kauhea läjä vaatteita tulee kerta toisensa jälkeen kirpparikasaan. 

Se on siirryttävä seuraavaan kokoon 104/110cm. Kun taas muistaisi tehdä tarvittavat muokkaukset heti. Neitokainen kun kapea harteistaan ja pyöreäpeppuinen.

Täytyy myöntää, että mielenkiinnosta kävin vähän tutkailemassa Molon mallistoa ja löytyihän sieltä kaikkea muutakin mukavaa, ei pelkästään digiprinttejä. Tykkään kyllä.

Päätin sitten kokeilla ja tehdä oman versioni. Vimman sademetsäcollege,  yksivärinen siihen mukaan ja kokeilufiilis.

Kaavana on oma mekkokaava, jota suurentelin hieman. Etukappaleen osat ovat lomittain ja reuna on rouheasti ommeltu päältä hunajakennolla, kun peittaria en omista. Toisiko joulupukki?

 Hihat kuositin pussihihoiksi, jotain hassua niihin vielä jäi...

Nyt muten tiedän miksi monissa puseroissa on tuolla takakappaleen kaula-aukon sisäpuolella  sellainen vahvike esim. eri kankaasta. Itselläni se venähti kanttauksen jälkeen, mutta palautui, kun laitoin sinne sen kaarrokeen.

Nämä kokeilut valmistuivat vihdoin myös, kun oli oikean väriset langat koneessa. EikunPökät ja lahkeissa tuollainen laskoskokeilu. 

Ei mahdu nämäkään kokeilut kauaa jalkaan...

Kirppislöytö piti saada kuvaan ja laskea pilkkuja...

Mutta hei! Lukijoita on nyt täysi 100, tervetuloa kaikki uudet lukijat! Pitääkin järjestää arvonta :)

Hyvää muille ja itselle

Itsekkäästi nyt aloitan..

Savassa oli kerran haaste, jossa kaveri antoi kuvia inspiraation lähteeksi. Jäi vähän vaiheeseen tämä, mutta nyt on kaikki palaset tehty, mitä kuvista irti sain. Tässä viimeksi valmistunut:

Verson puoti/ Leena Renko ja Paratiisin puutarha.

Jotakin kaunista ja lämmintä ihmisen ja elämän väliin.

Suunnitelma muuttui matkan varrella, kun en oikein tykännyt viittamallista. Liikaa liehuvaa minulle. Samoin päällitaskut olivat liian raskaat, joten läpi kankaan listataskut tuli tehtyä.

Tässä kuvat, jotka sain inspiraation pohjaksi

Toivon, että tämä vaate on pitkäikäinen ystäväni.

Sukua liito-oraville... Vähän tuo neulos venähtää käytössä ja mietin jo mitä tekisin tuolle helmaosuudelle.

Tämä ihanuus on Verson puodista, Mummolan tuntu/ Elisa Tuohimaa. Äidilleni tästä leggarit, nilkat on framilonin avulla rypytetyt. Eli nyt tuo muva-kuva on kuitattu.

Kaksi muuta kuvaa on yhdistetty (hahmo ja värimaailma) jo aiemmin postattuun Keiju-Maija tunikaan.

Kuitti!

Saumanvara-ompeluryhmä osallistui Roosa-nauha keräykseen huutokaupan muodossa. Mikäs sen järkevämpää, kuin se, että osaavat ihmiset tekevät käsitöitä ja halukkaat huutavat/ostavat niitä. Eli tekijä hankki materiaalit, teki ja postitti. Koko hommasta tullut tuotto lyhentämätömänä pottiin. Tänä vuonna se oli olikin komea, yli 14 000 euroa!

Oman korteni kekoon kannoin näillä ompeluksilla:

Ja sokerina pohjalla Mersia Desing:n kanssa tehty yhteistyö:

Mersia painoi kankaalle korennon ja minä sitten ompelin. Ostaja sai päättää kolmesta mallista ja muutamasta väristä haluamansa. Tässä puseron malli ei oikein näy, on maltillinen lepakkohihainen, jossa hihoissa ja helmassa ovat samasta kankaasta tehdyt "resorit".

Hieno juttu taas kerran <3