Viidakon tähtöset

Tropiikissa

Taisin tulla viime kesänäkin hulluksi tästä helteestä, niin tulen nytkin. Isäntä on jo ihan intiaani, kun painelee tuolla pihalla. Minä se käväsen ja palaan takaisin sisälle. Meillä ei ole ilmalämpöpumppua, mutta on täällä sentäään viileämpää, kuin ulkona.

Ompeluksetkin ovat ihan aivotonta hommaa ja enemmän purkamista, kuin aikaansaannoksia. Nyt alkaa olla viimeisten kesävaatteiden aika, seuraavaksi keskityn syksyyn. Ihania kankaita siellä odotuttaakiin ompelua.

Mutta tämä kangas oli ihan pakko saada nyt vielä tehtyä, kesäkangas ehdottomasti, vaikka siitä pienimmälle collegepaidan teinkin jo aiemmin.

Vimman viidakkokuosi.

Teinille yrityksen ja erehdyksen jälkeen lyhyt toppi ja hame. Tuolle pusero helmalle on näköjään edelleen tehtävä jotakin.

Kuvauksen jälkeen hamoseen vielä syntyi nyöri.

Itselle samalla kaavalla (pidennettenynä helma ja olkapalat) kuin veivipaita. Lanteilla löysähkö kuminauha+ kengännauha nyörinä.

Itkupotkuraivarit!

Pienistä soiroista myös HÄNELLE mekko. Ilman mitään kikkailuja.

Teini sai myös haluamansa maximekon viskoosilirusta. Lanteilla kuminauha, jolla saa nostettua yläosan väljäksi ja laskeutuvaksi.

Poika pyysi minulta shortseja. Otin pyynnön kunnialla vastaan ja ryhdyin vihdosta viimein hommiin. En ole boxereita tai korjaushommia lukuunottamatta ommellut hänelle yli kymmeneen vuoteen.

 Mallia ja mittoja otin henkkamaukan shortseista. 

Kiitos oli mieltä lämmittävä:

Pusu ja pyyntö: " Tekisitkö minulle vielä toisetkin?"

Piti hieman aikaa miettiä taskuja ja työjärjestystä, mutta onnistui. Ovat kuulemma tarpeeksi syvät, ei tipu avaimet ja kännykkä.

Vielä myöhemmin tuli lisäpyyntöjä ja parit boxeritkin saisi ommella. Kehuskeli vielä kankaan laadullakin. Ohutta joustocollegea ovat nämä. 

Sellaista, tällaista helteen sumentavaa. 

Nyt muutama luvattu juttu ja syksyn kimppuun. Työtkin alkavat ja ompelutahti tulee hiipumaan rutkasti. Harmi.