Vajaa vuosi sitten uskaltauduin ottamaan Mersiaan yhteyttä, kun olin ihaillut hänen painotöitään jo pitkään. Vaatekaapista löytyykin jo lähes kaikki hänen printtinsä muodossa jos toisessa.
Nyt hänen ihastuttava korento on päässyt kankaaksi asti Koot.fi:n (Kati Kraemer) tuottamana. Siitä tuli kaksi erilaista väriversiota ja molemmat tuli hankittua.
Tämä tummapohjainen iski minuun ihan täysillä, väreissä ja kuvioinnissa on sellaista myöhäiskesän mystistä välkettä.
Ensisuunnitelma muuttui vielä leikkaushetkellä, sillä halusin kuitenkin isolle särkymättömälle pinnalle kankaan kuvion.
Syntyi maximekko. Viime kesän kaavoituspähkäilyn tulos.
Peili ei ollut armollinen. Treenaamattomuudesta ja värittömyydestä syntyi tarve tehdä myös jo kauan listalla ollut hihatin. Ei siinä kauaa mennyt. Kankaana jokin todella pehmeä ja laskeutuva neulos. Hihatin pysyy paremmin menossani mukana, kuin huivi.
Hihattimien olemassa olo keventää kokonaisuutta paljonkin. Seuraavaan maxiin kevennän myös takakappaleen pääntien aluetta ja omaa oloa...
Toinen kankaista oli valkopohjainen, todellinen kesäväri kaikessa seesteisyydessään. Yhdeksi vaatemallilemppariksi on kehittynyt tämä pusero, joka on vain niin mukava. Pääntie humpsahti hieman tarkoitusta isommaksi, mutta topin kanssa oikein passeli.
Eli lepakkohihainen paita sivurypytyksillä.
Villasukat ovat äitini käsialaa <3
Olin vähän huolimaton kuviokohdistusten kanssa eikä kankaan vähyyskään antanut kauheasti minulle siihen mahdollisuuksia. Edessä olisi voinut kyllä komeilla iso korento. No, pienet tummat saivat siipien pintaan hieman glitteriä.
Hienoa, että Suomessa osataan olla rohkeita ja löytyy yrittäjiä, jotka tajuavat napata tuotantoon tällaisia juttuja. Nyt odotankin innolla Juulian (Miinulleko) pottupelto-kangasta. Sekin on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan mahtava!
