...todistukseksi siitä, että olen sentään olemassa.
"Ompelen, siis olen"
Pehmiän paketista tuli mm nämä kankaat. Molemmat tytöt kiinnittivät huomionsa tähän vihreä-pinkkiin maatuskaan ja halusivat kilvan siitä itselleen jotakin. Isommalle olin vain ajatellut, mutta kompromissiin tyydyin.
Isommalle paita hillityillä lepakkohihoilla,
jatkeet pinkillä trikoolla.
Pienemmälle nippanappa perusleggarit Majapuun raitaresorilla höystettynä.
Kuvaussessio hieman kylmää puuhaa.
Äiti, me halutaan nyt pitää näitä.
Tätä olen yrittänyt miettiä....
Ensimmäinen Linnel:n Make It Work kaavalla tehty paita onnistui.
Tämä ei.
Mutta siitä tuli mukava kotimekko, kangas kun on niin ihanaa päällä.
Kuosi, ehkä liian retro ja monivärinen minun makuuni.
Ja hupun reunassa vielä pitsikin. Olisi kannattanut vuorittaa huppu.
Nämä sävyt ja aiheet luonnossa...
...odottavat pääsyä leikkuupöydälle.
Vuorossa siis PaaPiin ihanuudet.
Ihania vaatteita ja palkintona tyytyväiset lapset! =)
VastaaPoistaTuo oman hupparin kangas on ihana, just mun värit ja sopivan retro mutta nykyäisella tavalla, tuli siis yksi "pakkosaadakangas"... =D
Kauniita taas! Ihana tuo sun oma mekko. Kelpaisi mullekin.
VastaaPoistaMaatuskat on aika herkullisen väriset ja mallineitoset on ihania. Blogissani sinua odottaa haaste, käyhän kurkkaamassa.
VastaaPoistaAivan ihanat ompeluksen ja totisesti välillä minäkin ompelen ollakseni olemassa. Sinun tunikan kangas on ihana, mutta minulle kävi samalla lailla kanssasi, että kangas osoittautui liian värikkääksi makuuni.
VastaaPoista