Mekko lyheni ja sai helmaansa mustan kanttauksen. Ensimmäinen kokeilu satiinivinonauhalla osottautui "sudeksi", oli aivan liian jäykkää. Naapurin suosiollisella avustuksella sain pienen neidin hoitoon ja surautin Hyvinkäälle NOPEASTI vain sitä löysempää vinonauhaa ostamaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Eihän sitä siinä kylässä ollut. Ostin lirukangasta ja tein sen sitten itse. Minulla ja lirukankailla on sellainen viha-rakkaus suhde...päätin tällä kertaa vastoinkäymisiä uhaten vain rakastaa.
Pitsiboleron hihat lyhenivät ja saivat nekin kanttauksen. Rinnuksiin puhkesi ruusu, mustaapuhuva.
Ja sitten se hellemekkonen. Ehkä vuonna yksi ja kaksi olen viimeksi tehnyt tuollaista kuminauhapoimutusta. Onneksi netistä löytyi blogeja, joihin oli yksityiskohtaisesti kerrottu, mitä kannattaa tehdä ja MITEN. Valmista kaavaa ei ollut, joten jouduin soveltamaan ja kuosittelemaan. Tulihan siitä aivan liian leveä! Oli pakko turvautua matematiikkaan ja laskea kuinka paljon kangas rypyttäytyy 10cm:llä. Tuohon mekkoseen puolasin ainakin kuusi tiukkaan kieritettyä puolallista kuminauhaa. Mutta voi sitä iloa, kun homma alkoi sujumaan!
Ensimmäinen sovitus... etukappaleen hihat olivat ihan vinksinvonksin ja etukappaleen helma huomattavasti pidempi kuin takahelma? en ymmärrä. Hihat on nyt korjattu ja sitten uusi ihana tuttavuus, RULLAPÄÄRME, huolitteli näppärästi kaula-aukon, hihansuut ja helman. Toivottavasti mekon kantaja on tyytyväinen.
Nyt sitten mietin, mitä kivaa tekisin uusilla taidoillani: kuminauharypytys ja rullapäärme
p.s. tomaatissa on raakileita :)
Ihastuttava kukkamekko!
VastaaPoista