Ompelutähdet

Yhteistyössä Nosh Organic kanssa

Aina ei ompelijan tähdet ole oikeassa asennossa ja tuontolinjalla tökkii oikein maan perusteellisesti. Roskakori täyttyy puretuista ompelulangoista, lattialla on suikale sitä ja toinen tota. Tuumaustauko, jos toinenkin on tullut vietettyä työtuolia vetkuttaen ja joogassakin unohtuu asanat, kun miettii miten ihmeessä sitä saisi ongelman ratkaistua. Mutta se on elämää, välillä pyyhkii hyvin, välillä taas matkanteko on kuin tervaa. 

Minulta kerran kysyttiin, että mikä on sinun vahvuutesi ompelijana. Vastasin, että sinnikkyys. En helpolla anna periksi, puran ja kokeilen, väännän ja käännän. Myönnettäköön, että muutaman kerran olen suivaantunut niin, että olen keskeneräisyyden heittänyt ihan roskiin asti. Kummasti se sieltä kuitenkin kummittelee ja huomaan hetken päästä uudestaan tarttuvani härkää sarvista kiinni. 

Tässä yksi ikuisuusprojekti, omaan peruskaavaani kuositeltu raglanhiha. Aika monta erilaista protoa tuli tehtyä, jotta uskalsin saksia jo kauan suunnitteluvihossa ollutta mallia Nosh:n pippuricollegesta. Joidenkin kankaiden ja mielikuvan suhteen haluan vaan olla varma siitä, että lopputulos onnistuisi.

Vartaloni on mallia YH, joten hartialinjassa saa olla aina extratilaa. Kuitenkin kainalosta alaspäin koko pienenee. Olkalinja on myös kääntynyt eteenpäin, joten kädentie tuntuu aina olevan liian pitkä edestä. Tässä se on lyhennetty muotolaskoksella, joka olisi näin jälkeenpäin kannattanut laittaa tuohon saumakohtaan.  Olalla myös muotolaskokset, näin hartiaseudulle saatiin lisää tilaa eikä pääntie tullut liian suureksi.

Inspiraation sain tunikaani repusta, jonka hankin yli vuosi sitten. Ruskeat, nupukkinahkaa muistuttavat yksityiskohdat, on tehty ostohousuista, jotka pilkoin materiaalipankkiini.

Taskut on tehty samasta materiaalista ja tarkoituksella ovat  hieman aukinaiset tällä kertaa. Toinen tasku oli 2mm toista pidempi, joten kertaalleen purin senkin ja ompelin uudestaan... milliville.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. En tiedä kyllästynkö tähän pippuricollegeen ikinä. Minulla on siitä monta erilaista vaatetta ja ne ovat käytössä todella usein.

Kuka teistä muistaa sadun siitä, kun kissa halusi itselleen takin ja meni sitä tilaamaan hiireltä, joka toimi räätälinä? Viikon kuluttua kissa meni räätälin luo ja hiiri totesi ettei siitä takkia tule, vaan housut. Seuraavaksi oli tarjolla liivi ja sitten kintaat. Ei tullut kintaitakaan, vaan kangas loppui kesken...

Tilasin Nosh:n Silmu-neulosta paljon, jotta se riittäisi niin minulle kuin tyttäreni bomberiin, jonka tein aiemmin. Tytön vaate onnistui hyvin ja siitä onkin kuva edellisessä postauksessani. Olin kuositellut itselleni polviin ulottuvan neuletakin, josta olin tehnyt protonkin. Päätin hieman muutella kaavaa ja saksin kankaani... Niitä muutoksia ei olisi kannattanut tehdä eikä useista korjausyrityksistä huolimatta takki istunut hyvin. Päätin hetken tuumailtuani muuttaa takin tunikaksi ja kipitin koneelle ostamaan neulosta lisää...aha, se oli loppu. Aikamoisen vääntelyn ja kääntelyn tuloksena sain leikattua tarvittavat palat, mutta... Olin unohtanut mittailla v-pääntien syvyyden. Siinä vaiheessa, kun peilistä katsoi nainen, jonka tunikan pääntie ulottautui uskaliaan alas, pääsi suustani muutama voimasana. Ja kangasta ei ollut lisää.

Keskeneräinen ja tuhoontuomittu kangasmytty lepäili viikon verran ufolaatikossa, kunnes päätin luovuttaa oman vaatteeni suhteen. Tyttö saisi toisenkin vaatteen tästä kankaasta ja minä jäin nuolemaan näppejäni. Näyttää siltä, että valmis tunikakin on tästä materialista myyty jo loppuun.

Koko projektin on mukana kulkenut kuitenkin taskut. Ne olivat neuletakissa, tunikassa ja nyt tässä tytön tunikassa. Koska vaate oli alunperin edestä auki, kulkee siinä nyt ke-linjalla sauma.

Neuleen nurja puoli on myös hieno, mutta epäilen sen kestävyyttä suurena pintana vaatteen oikealla puolella (lankalenkit). Siksi uskaltauduin kokeilemaan sitä vain vähäisesti pääntielle ja hihansuihin. Tyttären kommentti asusta oli:

"Tämä tuntuu mukavalta, ei ole liian ohut eikä liian paksu."

 Kuinkahan kauan olen jemmannut tuota sydänjerseytäkin? En ole vain raaskinut sitä käyttää, tykkään siitäkin niin. Nyt kuitenkin tunika tarvitsi leggarit, joten saksien alle vihdoinkin tämäkin kangas.

Tuosta epämääräisestä neulospalakasasta löytyisi varmasti palat niihin kintaisiin, näin saataisiin tälle sadulle se onnellinen loppu 😁.

EDIT! Jostakin syystä en pääse vastaamaan kommentteihinne, olen ne kyllä lukenut <3