Se on pusero

Se on collegepusero

Talvella sitä tekee mielellään hieman paksummasta materiaalista vaatteita. Joustocollegea on nyt muutaman vuoden saanut, muistan ihastuneeni siihen materiaaliin ostaessani ensimmäiset Me&I pökät. Markkinoille on tullut myös erilaisilla neulontatavoilla tehtyjä collegeja, joissa kankaan struktuuri antaa kivan efektin.

Nosh:n pippuricollege (100% puuvilla) on kyllä yksi suuri suosikkini tällä hetkellä. Kangas ei oikeastaan jousta paljoakaan, joten käyttötarkoitus on mietittävä sen mukaan. Tyttäreni on vannoutunut mekko/tunika+ leggari käyttäjä, lähes kaikki housumaiset ja puseromaiset jutut hän hylkää nyrpeällä katseella. Päivähoidossa tosin juurikin housut ja paita ovat käytännöllisiä ulkovaatteiden alla. Tämän seuraavan setin hän hyväksyi kyllä mukisematta, oli tarpeeksi tyttömäinen. Omaa silmää miellyttää myös tämä reipas, mutta herkkä kokonaisuus.

Sekä raidallinen, että yksivärinen kangas ovat Nosh:n pippuricollegea. Yksivärinen on puuteriroosaa, ehkäpä hieman rusehtavampi livenä kuin tässä kuvassa. Raita on väritykseltään mustavanilija. Paidan etumukseen applikoin pupun korvat ja kasvot.

Pitsit ovat "perintöpitsiä" mummuni aarrelaatikosta. Resorit on ommeltu kahdella eri värillä, nekin Noshin. 

Housut on kuositeltu väljemmiksi, puntissa rypytystä ja taskunsuissa pitsiä. Vyötäröllä on leveä kuminauha resorikaitaleen sisällä.

Verson puodissa järjestettiin taas Ompelukerho. Siinä puoti myy jotakin yllätyskangasta sopuhinnalla ja määrittelee lisäohjeistuksen ja aikataulun. Aikataulu on ihanan väljä, sopii kaikkea muutakin kuin ompelua tekevälle. Tällä kertaa paketista paljastui oikea jymy-yllätys! Puoti oli painattanut suosittua Sielunlintu-kuosia hopeapainatuksella. Koska olin kultaisesta tehnyt itselleni, niin tällä kertaa oli tyttäreni vuoro. Hänen ensisijainen toiveensa oli pipo, jossa on "sitäsellaistatosilämmintäjapehmeetä"-kangasta sekä tupsu. Se kangas oli siis merinovilla, kun pyysin näyttämään mitä mahtoi tarkoittaa.

Ensimmäisestä tuli liian pieni ja tästä toisesta ehkäpä himpun verran liian iso. Itse asiassa tämä pipo teetti eniten töitä! Ensin kokomoka, sitten uuden kaavoitus, heijastinlangan etsintä (jota ei siis koskaan löytynyt) tupsunlangan sekaan ja pari ompelullista söhrintää. 

Ennen pipon leikkaamista toki mietin monia erilaisia vaihtoehtoja kankaasta tehtäväksi. Peruutin saksineni monta kertaa. Lopulta päädyin alkuperäiseen suunnitelmaani, vaikka muiden ompelusiskojen aikaansaannoksia seuratessa, ne frillatkin olisivat onnistuneet tästä kankaasta. Ja siitä tuli sitten paita, pitkä sellainen.

Sielunlinnun kaverina on hopeaglittericollege Nappinjalta. Harmi, etten ole enää vastaavaa löytänyt lisää. Tämä pieni palanen hupeni tähän. Sivusaumat on tuotu eteen ja helmakaitaleissa on pienet halkiot. 

Edessä on myös tasku, jota ei ihan heti huomaa.

Taakse pieni kaarroke Sielunlinnusta tasapainottamaan harmaata pintaa. Ja taas äiti tykkää 😁.

Vielä oli paloja käytettävissä. Mietin yhtä ideaa omaan vaatteeseeni, mutta emmin sen toteutuksen (ja onnistumisen) kanssa. Siinä sivussa tuli selailtua työkalenteria ja silloin välähti! Siihen kannet, sellaisia en ole saanut koskaan aikaiseksi tehdä vaikka kuinka on pitänyt. Tällä hyvin yksinkertaisella, mutta suuren kynnyksen työllä osallistun Unelmallisen blogihaasteeseen. Haasteessa on tarkoitus tehdä/ oppia jotakin uutta. 

Näin jälkiviisaana kangas olisi tietenkin kannattanut tukea tukikankaalla ja vuorittaa, mutta menee se näinkin.

Pieni pala kummitteli edelleen lattialla ja päätin päällystää myös passini kannet. Kangas edustaa minulle suomalaisuutta hyvin paljon. Sellainen kalevalainen meininki, hohtavat hanget ja veet...

Taitteisiin pala ei enää taipunut, joten "kanttasin" reunat hopeanauhalla. Ei ihan siisteintä ompelujälkeä, ompelukoneeni on surkea syöttämään kangasta.

Näin tällä kertaa, ihanaa loppuviikkoa sinulle.