Keltainen toukokuu...

...miks et sä jo tuu?

Tulihan se ja meinaa mennäkin yhtä nopeasti ohi. Anteeksi tämän kuun KELTAISEN teeman viivästyminen, on pientä hoppendaalia niin töissä kuin muutenkin elämässä tällä hetkellä. 

Huhtikuun blogiarvonnan voittaja on "Villapipo", jolle lähti Pyryharakkaa Ainolasta. Instassa Marimallinen voitti värityskirjan ja printin. Onnea heille :)

Keltainen on väri, johon itselläni on kausiluontoisia ihastus- ja inhoaikoja. Jo muutaman vuoden keltainen on ollut enemmän esillä, ensin sellainen lämmin leijonan keltainen, sitten pirteä ja kirkas sitruuna. Okra ja metalliväreistä kulta ovat juuri nyt  tapetilla olevia keltaisia.

kuva napattu pinterestistä, löytyy myös "Colors"-kansiostani.

Koska keltaista on ollut nyt paljon, ovat silmäni sen taas uudestaan löytäneet...ja ihastuneet. Raikas väri musta-valko-harmaiden kanssa, todellinen tehoväri turkoosin kanssa. Tummien kankaiden kanssa saa olla tarkkana, sillä usein on käynyt niin, että ne värjäävät keltaisen likaiseksi. Siitä sävystä en pidä. Keltainen saa siis mennä ääripäästä toiseen. Varsin hempeän kananpojankeltaisesta oranssiin tai okrasta hyvinkin vaaleaan rusehtavan keltaiseen. 

Yhden keltaisen ennätin ommella tähän postaukseen ja sävy on vanhan ajan keltainen/ keltamulta. Kangas on Verson puodista ja sitä on kolmessa värissä saatavilla. Tässä ruusukankaassa on kellertävä pohjaväri ja mustat tehosteet. Tykkään todella paljon. Mietin, että mitä tuttua näissä sävyissä on, mutta meidän kesämökiltä näitä värejä löytyy.

Eiliset häät tällä mekolla mentiin. Erotuimme joukosta, sillä pienillä tytöillä oli hulmuavia helmoja sifongista, organzasta ja tyllistä. No, olen hieman arkinen äiti ja tykkään, että vaatetta voi pitää muuloinkin kuin hienoissa juhlissa. 

Kaava on oma, aiemmin tein tällä samalla kaavalla Timanttipuu- mekon pitkillä hihoilla. Tähän kuositin puhvihihat, samainen pitsinauha on tuolla takana kuin aiemmassakin mekossa.

Esittelen tässä samalla myös oman häävaatteeni, vaikka se ei ole keltaista nähnytkään. Samalla arkisella teemalla, kuin tyttärenikin vaate. Tämän vaatteen tekemiseen liittyi kauhea aloittamisen tuska ja epäonnistumisen pelko. Ilman mokia ei maaliin päästy, mutta vaate oli lopulta päälläni häissä. Kaavana, aikaisemmin trikoosta tehtynä, on Burdan 05/16 lehdestä oleva malli, jota tulen taatusti käyttämään monen vaatteeni pohjana.  Tässä postauksessa kerron myös mokani ja huomioni mallin, kankaan ja materiaalin suhteen. MUUTOKSET: selän lyhennys ja olkasaumojen siirto, pääntietä avarsin hieman edestä. Yläosa koko 38, kavennus 36 alaspäin.

Kankaana Marimekon Luovi-pellava, jota ostin tämän kevään Ysmyiltä. Kangas on huikaisevan kaunis ja kankaan luonne tuli esille esipesun jälkeen. 

Moka : Pelonsekaisin tuntein leikkasin kappaleet kankaalta, kohdistelin sivuissa vaakakuviota parhaani mukaan ja YRITIN tsekata muutkin kohdistukset. Ompelin sivutaskut, olat ja sivusaumat. Päätin sovittaa ennen jatkamista. Kello oli siinä vaiheessa jo yli kymmenen illalla. Katsoin peiliin ja... kankaassa oleva iso sininen roiske osui juuri sopivasti haaruksiin. Näytin miehelle ja hän huomasi tämän kohdistuskukkasen välittömästi ja purskahti nauruun. Minä itkuun. Kangasta oli vielä, mutta ei suinkaan samanlaista raporttia. Purin tunikan kappaleiksi ja leikkasin uuden etukappaleen. Sivuissa kuviot menivätkin sitten niin kuin menivät. Ei tuo kuitenkaan ihan pahalta näytä. Sivutaskuista tuli todella siistit, kudottu tukikangas reunassa pitää taskun hyvin ryhdissään.

Kankaiden yö hiljensi ompelutahtia, kello oli jo aika paljon ja silmät harittivat. Päätin jättää tunikan ilman vuorta, vaikka alunperin sen suunnittelin tekeväni.VUORI toisi tälle mukavasti ryhtiä, mutta toimii myös ilman sitä.

Takana oleva poikittainen nauha pitää vaatteen hyvin päällä, mutta seuraavaan suosittelen nauhan TUKEMISTA tukikankaalla, varsinkin tällaisessa harvasidoksisessa pellavassa. Alunperinkin mietin keskitakasauman lisäämistä. Takakappaleet tuppaavat jäämään leveiksi kainaloista alaspäin.  Opettelen pitämään näitä väljiä malleja, mutta saatan kokeilla sitäkin vaihtoehtoa johonkin. Onhan minulla ylimääräinen etukappale, jos sen vaikka lyhentäisi.

Sitten vielä pari huomiota: Kädentiet olisi kannattanut myös tehdä tuetuilla ALAVAROILLA, nyt liekottavat. Saman huomion tein HELMAN suhteen, käänteeseen ehdottomasti tukikangas tai vaihtoehtoisesti kaksitaitteinen käänne. Se venähti ja alkoi liekottamaan pitkin iltaa. Tunika on nyt pesussa, korjaan ainakin helman, sillä tämä vaate ei kaappiin jää. Yksi MM:n kevyempi pellava ainakin odottaa syntymistään.

Housut ostin (By Pia's), koru on Kädentaitomessuilta (Tampere) ostettu, tekijää en muista. Nyt olen totaalisen ihastunut pellavaan ja sen rouheuteen, kangasetsinnät alkavat taatusti tämän kokeilun jälkeen.

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäpätöisenä juttuna on hyväntekeväisyyshaaste, johon minut kutsuttiin mukaan. Villa&Villa- blogin kaksi puuhakasta naista, Minna ja Jaana, tempaisivat käyntiin tämän hienon haasteen. Etsintäkuullutettuna ovat vähävaraiset perheet, joilla ei ole varaa hankkia lapsilleen uusia vaatteita. 26 naista ympäri maata ovat valmiita toteuttamaan lasten toiveita käyttäen niitä taitoja, joita meillä on. Haluamme tuottaa ILOA OMMELLEN.  

Heidän blogistaan löytyvät ohjeet hakuprosessiin ja sieltä löytyvät myös mukanaolevat ompelijat.

Kaikki yhteydenotot villajavilla(at)gmail.com. 

Myös muutama kangaskauppa on lähtenyt haasteeseen mukaan ja he ovat luvanneet sponsoroida tarvittaessa kankaiden suhteen.

Laita sana kiertämään ja rohkeasti vain hakemuksia eteenpäin. 
Hyvää aurinkoista äitienpäivää kaikille!