Nappi ja napinläpi (button and buttonholes)

*yhteistyössä Pfaff- Finland kanssa*

Tässä postauksessa keskitytään napinläven ja napin ompeluun ompelukoneella. Ohjeet ja asetukset ovat Pfaff Expression 3.5 koneelle, mutta erilaiset huomiot ja tekniikat pätevät yhtälailla muihin konemerkkeihin, josta löytyy esim. samanlaisia paininjalkoja.

Työstettävänä on tällä kertaa joustava kangas, joka ei ole se kaikista helpoin materiaali napinläpien suhteen. Koska kangas joustaa sekä pituus- että leveyssuunnassa, pitää napinläven kohta tukea kunnolla. Käytän aika usein kudottua ja keskivahvaa tukikangasta, myös joustamaton kangas käy tarkoitukseen hyvin. 

Koneen perustarvikkeista löytyvät sekä Sensormatic- että manuaalinen napinläpijalka. Koneen IDT-järjestelmää ei käytetä napinläpiä ommellessa.

Testasin Sensormatic- jalkaa tilkulle ja ainakin joustavassa materiaalissa tuo pitkä kelkka tuppaa tarttumaan kiinni, eikä ommel etene. Kudotussa kankaassa toimi paremmin, mutta sielläkään ei saa olla kauheasti saumoja tai muita "esteitä" tiellä. Tällä jalalla saa tehtyä automaattisesti koko napinläven yhdellä kerralla.
*EDIT* 
Irtirevittävä tukikangas kankaan ja syöttäjän välissä auttaa, jos  Sensormatic- jalka ei liiku toivotulla tavalla.

Koska Sensormatic- jalka hieman takkusi, niin vaihdoin manuaalisen napinläpijalkaan. Koneen ommelvalikosta omaan tarpeeseen sopiva napinläpimalli.

Ensimmäisellä kerralla pitää manuaalisesti ohjata kone tekemään päädyissä olevat salvat, mutta seuraavia napinläpiä varten komennot ja mitat jäävät koneen muistiin ja ompelu on yhtä automaattista kuin tuolla Sensormatic- jalalla. Siksi teen aina koenapinläven tilkulle, jonka jälkeen varsinaiseen työhön saa oikeankokoiset lävet automaattsesti.

Trikoiseen paitapuserooni tulikin monta napinläpeä ja ne onnistuivat oikein hyvin tällä manuaalisella jalalla. Napinlävet aukaisen teräväkärkisillä saksilla.

Manuaalista napinläpijalkaa käytetään myös silloin, kun halutaan tehdä vahvistettu napinläpi. Vahvistettua napinläpeä käytetään esimerkiksi takeissa ja sellaisissa tuotteissa, jossa siihen muodostuu enemmän vetoa. Myös erittäin joustavien, kuten merinovillan, napinläpien ompeluun käytän vahvistusta, jolloin napinläpi ei pääse liikaa venymään. Vahvistuslankana voi olla esimerkiksi helmilanka, kuten tässä esimerkissä.

Tämän jälkeen valitaan haluttu ommel ja ryhdytään toimiin. Ensimmäisellä kerralla siis pitää painaa taaksesyöttö-näppäintä, kun haluttu pylvään pituus on saavutettu (yläsalpa). Samoin tehdään alasalvan kanssa. Tuo vahvistelanka jää siksak-ompeleen väliin.Tämän jälkeen otetaan kiinni langanpäistä ja vedetään varovasti. Silmukka jää salvan taakse. Vahvistelangat viedään nurjalle puolelle ja päätellään.

 Kun napinlävet on saatu valmiiksi, on aika ommella napit kiinni. Aikaisemmin olen tehnyt sen käsin, mutta nyt tuli tarve kokeilla napin ompelua koneella kahdella eri tavalla. Lisätarvikkeina on myytävänä napin ompeluun tarkoitettu paininjalka, joka osoittautui kyllä hyvin takuuvarmaksi ja käyttäjäystävälliseksi.

Alkuvalmisteluina tietenkin napin paikan määrittäminen, jonka varmistan aina napinläven kautta liidulla merkaten.

Koneessa lasketaan syöttäjä ja valitaan napin ompelu, joka koneessani on ommel nro 36. Nuoli nro 1. osoittaa ommellevyteen, eli tässä tapauksessa napin reikien väliseen mittaan. Nuoli nro 2. kertoo kuinka monta ommelta kone on tekemässä reikien välillä. Molemmat toiminnot ovat säädettävissä.

Kun säädöt on tehty ja napinläpipaininjalka asennettu, niin nappi asetellaan paikalleen. Tuo valkoinen nipukka edessä ollessaan tekee napille "kaulan", mutta sen voi halutessaan työntää myös pois. Nyt sitten kokeillaan tuo ommelleveys. Tämä paininjalka "korjasi"hieman paikkaansa, jos neula ei ollut ihan keskellä reikää.

Tähän on ohjelmoitu automaattinen päättely ja langankatkaisu, joka tekee työskentelystä vieläkin miellyttävämpää. Toki, jos haluaa vielä kieputtaa langan kaulan ympäri, niin langankatkaisutoiminto kannattaa ottaa pois.

Vakivarusteena löytyy monitoimityökalu, jota ohjekirjan mukaan käytetään napinompelussa, silloin kun siihen halutaan tuo kaula. Tämän kanssa saikin olla hieman tarkempi, yhden neulan sain poikki, koska asettelu ei ollut yhtä vakaata, kuin aiemmin mainitulla.

Nyt on sitten sekä napinlävet ja napit paikallaan Nosh:n Siipi-kuosisessa paidassani.

Sitten vielä yksi napinläpi, joka tekemiseen ei tarvita erillistä napinläpijalkaa. Olen tehnyt tällä tekniikalla napinlävet takkiin ja sitten ne ovat tietysti kätevät ja näyttävät yksityiskohdat erilaisten nyörien ulostuloaukkoina. Samalla tavalla tehdään myös napinläpitasku, koko on ainoastaan isompi.

1. Työhön merkataan kohta, johon aukko halutaan. 

2. Tarvitset kaksi kangaspalaa/aukko, jotka ovat pituudeltaan n. 2cm pidemmät, kuin aukko. Levys tässä n. 2,5cm (pala voi olla myös yhtenäinen, mutta tykkään itse tehdä näin). Sekä aukon kohta, että palat tuetaan tukikankaalla.

3. Piirrä haluttu leveys ja pituus molempiin kappaleisiin ja asettele ne vastakkain. Ompele tarkasti viivoja pitkin, muista vahvisteompeleet alussa ja lopussa.

4. Seuraavaksi on aukileikkaamisen vuoro. Leikataan ensin piirrettyjen kolmioiden kärkiin asti, jonka jälkeen varovasti kolmion kylkiviivoja pitkin tikkiin asti.

5. Taitetaan kangas ja kolmiot nurjalle puolelle ja asetellaan ne paikoilleen.

6. Kolmioiden ompelu. Ompelen tuon ompeleen n. 1mm koveraksi tuosta keskeltä. Valmiina näyttää enemmän suoralta, kuin suoraa ommeltuna.

7. Sitten onkin enää kaitaleiden ompelu. Sen voi tehdä päälliompeluna, sauman pohjukasta joko nurjalta tai etupuolelta. Tässä on ommeltu tikki sauman pohjukkaan oikealta puolelta.

Nämä aukot ovat tehty nyörien ulostuloaukoiksi. Kaavana kaulushupparissa on Mekkotehtaan Kahden paita ja kankaana Verson puodin Ni-Ni joustocollege.

Iloista kesäkuun viimeistä viikkoa!

#nappi

#napinläpi

Ilo ommella

* yhteistyössä Pfaff- Suomi kanssa*

Sitä voi vain iloita hyvästä ompelukoneesta silloin kun työstettävänä ovat haastavat materiaalit. Haastavina pidän ohuita ja liukkaita sifonkeja, silkkejä ja viskooseja. Koneeni (Pfaff Expression 3.5) yläsyöttäjä ja neulastoppi ovat kyllä hermoni säästäjiä näiden materiaalien kanssa. Aikaisemmat kokemukseni ovat sellaisia, jossa kone nielaisee työn uumeniinsa ja aikaa menee sitä sieltä tonkiessa ja reikiä paikkaillessa.

Euronkankaan palalaarista kurkisti varsin minun värimakuuni sopiva viskoosipala. Ompeluryhmässämme oli sopivasti haaste tällaisille ohuille materiaaleille ja mallikin oli Burdasta 7/17 bongattu. Nuo olan laskokset eivät menneet aivan ohjeen mukaan, tajusin sen vasta puseron ollessa valmiina. 

Pusero on kokonaisuudessaan ommeltu ompelukoneella. Huolittelut on tehty monipistosiksakilla ja osa saumoista on ommeltu pussiin, jolloin näkyviin ei jää ns. risareunaa. Ompeluneula on terävä, koko 70.

Liehukkeiden reunan huolittelin seuraavalla tavalla:

1.Silitin yksitaitteisen päärmeen reunaan ja ompelin tiheällä ja kapealla siksakilla aivan taitteen reunan yli.

2. Ompelun jälkeen ylimääräinen kangas leikataan varovasti aivan ompeleen vierestä. 

Valmiina huolittelu näyttää varsin siistiltä ja muistuttaa saumurin rullapäärmettä. Ensimmäisen pesun jälkeen poistin muutaman lankahaivenen, jotka olivat lähteneet purkautumaan reunasta. Tällaisten siistien, mutta rentojen paitojen aukko on ollut vaatekaapissani, mutta tämän kokemuksen saattelemana aukko tulee pienenemään.

Sain työkaveriltani kangasnäytepaloja, jotka oli kiinnitetty pahveihin. Varsin herkullisia värejä, materiaalit satiinia, sifonkia ja muita ohuita materiaaleja. Kolme reunaa oli näytteistä jo käännetty ja ommeltu, mutta yksittäinen pala ei huiviin riittänyt. Irrottelin näytteet ja yhdistin kaksi toisiinsa sopivaa palaa seuraavalla tavalla:

PUSSISAUMA

1. Koska materiaalit olivat hyvin liestyviä, yhdistin kappaleet ensin monipistosiksakilla nurjat puolet vastakkain (ommel tulee kankaan oikealle puolelle.)

2. Sauman silitys ja työn kääntäminen oikeat puolet vastakkain. 

3. Sauman ompelu suoraompeleella siten, että yhteen huoliteltu reuna jää sisään.

Pussisauma on valmis. Tässä näkyy nurja puoli.

Innostuin tekemään aika monta ja niistä tuli mielestäni hyvin siistejä. Näin keväällä on paljon eri tahoja muistettavana, joten näitä voi kietaista vaikka kuoharipullon kaulaan koristeeksi, omaan kaulaan tai päähän pannaksi.

Mehukekkerit- blogissa on oiva ohje kapean päärmeen tekoon erikoispaininjalalla, joita Pfaff-ompelukoneisiin on saatavilla eri leveyksillä. Ehdottomasti minunkin on tällainen saatava.

Täältä löytyy myös hauska videokooste, millä eri tavoin voi huivin sitoa kaulaansa.

Minun neulomistahdillani ei synny huiveja kovinkaan tiuhaan tahtiin, joten käväisin Kuusi Collectivessa Helsingissä ja ostin Johanna K. Design neulosta. Neuloksessa on kaunis tekstuuri, materiaaliltaan se on 50% puuvillaa ja 50% merinovillaa. Halkaisin  ostetun palan kahtia ja yhdistin siistit hulpioreunat PUSKUSAUMALLA toisiinsa. Saumoja ei siis laiteta päällekkäin, vaan reunat ovat vastakkain. 

Yhdistämiseen valitsin ompeleen numero 23, kaksoisoverlock.

Lopputulos mielestäni varsin siisti ja huomaamaton.

Mutta sitten olikin vielä pähkäiltävänä pituussuunnassa olevat risareunat! Tavoitteena oli saada aikaiseksi mahdollisemmin kevyt reuna.Tein erilaisia kokeiluja toisenlaiselle neulokselle ja mietin jo lankakauppaankin menemista ja reunan huolittelua esimerkiksi virkkaamalla. Loppujen lopuksi päädyin samaan ompeleeseen, kuin puskusauman ompelussa.

Reuna meni "kiharalle", mutta höyryttämällä sain sitä efektiä laannutettua. Edelleen emmin reunan keskeneräisyyden sietoa, jotenkin tekisi mieli saada siitä siistimpi, mutta en ole vielä keksinyt miten sen tekisin.

Väri vain on niin ihanan keväinen, että kaulaan se on saatava.

Ihanaa toukokuun alkua sinulle!

#puskusauma

#pussisauma

Applikaation lyhyt oppimäärä

*yhteistyössä PFAFF-Suomi kanssa*

Applikaatio, eli päällikeompelu tarkoittaa sitä, että pohjakankaan päälle ommellaan toisilla kankailla kuvioita. Applikaatio ei tällä hetkellä ole kovin trendikästä, mutta siitä huolimatta olen aina tykännyt ja tykkään edelleen tästä tekniikasta. Markkinoille on tullut erilaisia leikkureita, joilla saa helposti ja nopeasti erilaisia kuvia vaatteisiin ja muihin tuotteisiin. Applikaation etuna kuitenkin voi pitää sitä, että erilaisilla kangasyhdistelmillä ja tikkauksilla saa hauskoja pintoja aikaiseksi. 

Tässä postauksessa esittelen yhden tavan tehdä applikaatiota, taatusti löytyy monta muutakin erilaista tekniikkaa ja tapaa. Lähdetään liikkeelle siitä, mitä tarvitaan:

1. Kuva, joka halutaan ikuistaa
2. Liimaharsoa tai kaksipuoleista tukikangasta
3. Kynä
4. Kankaita, joilla kuva tehdään
5. Tukikangasta: veteen liukenevaa, irtirevittävää tai silittämällä kiinnitettävää
6. Tikkauslankoja
7. Terävät sakset
8. Ompelukone+ tiheä siksak-ommel
9. (avoin paininjalka ja konekirjontaan tarkoitettu neula)

Itse valitsin lapseni piirtämän kuvan. Hänen koirulinsa ovat hyvin persoonallisia ja hyväntahtoisia otuksia.

Itse tykkään käyttää liimaharsoa, sillä siinä oleva suojapaperi auttaa monessa vaiheessa. Toisella puolella on liimapinta, toisella puolestaan suojapaperi liimapinnan päällä.

Nyt on aika tarkistaa tilkkulaatikko ja kangasvarastot. 

Seuraavaksi aloitetaan piirtäminen. Helpointa on piirtää liimaharson paperipuolelle, mutta silloin pitää huomioida se, että kuva tulee PEILIKUVANA. Tässä tapauksessa taiteilija halusi koirulin olevan samalla tavalla kuin kuvassa, joten piirtäminen tehtiin liimapinnalle. Jos kuva on mahdollista käsitellä kuvankäsittelyohjelmalla, niin sen voi ennen tulostusta kääntää peilikuvaksi. Kun piirrän liimapinnalle käytän tussia. Vaaleisiin kankaisiin saattaa tarttua tussijälki, mutta se jää kyllä siksakin alle.

Jokainen yksityiskohta ja osa piirretään erikseen. Jätän kuvioiden väliin hieman ilmaa.

Tämän jälkeen leikkaan osat erilleen, en kuitenkaan vielä ääriviivoja pitkin.

Tässä vaiheessa laitetaan silitysrauta lämpiämään ja asetellaan palat oikeiden kankaiden nurjalle puolelle. Silityksessä ei ole tarve käyttää höyryä, se vain tekee kiinnityksestä epätasaisen ja kupruilevan.

Keltainen koira on vaihtunut taiteilijan toiveesta mustavalkoiseksi.

Kun silitys on saatu tehtyä, ryhdytään leikkaamaan osat. Suosin pieniä ja teräväkärkisiä saksia.

Nyt on osat leikattu....pisarakangas meni vielä vaihtoon tämän kuvan jälkeen.

Ennen kankaalle asettelua poistetaan liimaharson suojapaperi. Nuppineulan kärki toimii hyvänä apuvälineenä.

Nyt päästäänkin kiinnittämään osat kankaalle. Tämän vaiheen jälkeen yleensä huokaisen helpotuksesta, sillä kaikki osat on saatu kiinni. Kaulapanta tosin on hävinnyt jonnekin?

Päästään jo laittelemaan konetta ompelukuntoon. 

 Pfaff Expression 3.5 koneeseen on saatavilla lisävarusteena avoin paininjalka, joka on applikoinnissa varsin hyvä sen takia, että siinä on esteetön näkymä. Neulaksi valitsen usein konekirjontaan soveltuvan neulan siitäkin huolimatta, että pohjakangas on neulosta. Tarvitaan myös erivärisiä lankoja sekä puolia. Itse käytän alalankana vähintään samaa sävyä, kuin ylälankakin.

    

Pfaff Expression 3.5 koneessa on oma ommel applikointiin. Sen erottaa tavallisesta siksakista siitä, että langankireys on säädetty ylälangan osalta valmiiksi löysälle. Ompeleen numero on 7. Säädöt ovat tässä seuraavat:

Ompeleen leveys 6.0, ompeleen tiheys 1.0, paininjalkasuosituksena 2A, tukikangasta suositellaan, normaali syöttö ja langankireys 2.4.

Applikointia ajatellen myös päättelytoimintojen valinta kannattaa tehdä. Valitsin automaattisen päättelyn alkuun ja loppuun, sekä automaattisen langankatkaisun.

Omiin tarpeisiin ommel oli liian leveää ja myös tiheys liian harvaa, joten tein säädöt tältä osin uusiksi.

Ennen ompelun aloittamista pohjakangas on syytä vielä tukea. Itse käytän paljon irtirevittävää tukikangasta ja uutena tuttavuutena myös Inspiran veteen liukenevaa tukikangasta.

Veteen liukenevassa tukikankaassa on liimapinta, jota suojaa suojapaperi. Sellaisen huomion tein, että tämä tukimateriaali ei tykkää silittämisestä, varsinkaan, jos on käytössä höyry!

Siitä leikataan sopiva pala, irroitetaan suojapaperi ja liimataan kankaan nurjalle puolelle kuvion kohdalle. Tähtäyksessä voi käyttää läpivalaisua apuna 🙂.

Irtirevittävä tukikangas leikataan myös haluttuun kokoon, mutta sitä ei varsinaisesti kiinnitetä mitenkään. Toki nuppineuloja voi käyttää.

Nyt alkaisi näyttämään siltä, että päästään ompelemaan! Ommelleveyttä voi vaihtaa vauhdissa, jos tilanne niin vaatii.

Applikaatiosiksak on siis tiheä ommel. Ommel menee hieman kappaleen reunan yli. Erilaisissa kulmissa ja käänteissä jätän yleensä neulan kappaleen ulkopuolelle, nostan paininjalkaa hieman ja korjaan kulkusuuntaa.

Nurjalta jälki näyttää tältä. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi tuo koirulin ommel voinut olla parempi valkoisena..

Joskus on vaikea löytää (tai olla tyytyväinen) tikkauslangan väriin. Pilviin kokeilin kolmea erilaista sävyä...

Hihan aurinkoon laitoin tueksi irtirevittävän tukikankaan. En kuitenkaan uskalla kangasta repiä ja ihan uutena apuvälineenä minulla onkin vallan mainiot sakset!

Näillä saksilla pääsee lähelle ommelta, eikä näillä myöskään tule leikkausvahinkoja. Tässä kuvassa näkyy hyvin tuo ylälangan löysyys, jolloin se "kääntyy" nurjalle.

Tukikangasta jää kuitenkin ompeleen ympärille ja herkkää hipiää se saattaa ärsyttää. Pesussa kyllä pehmenee, mutta olen joutunut jopa kiinnittämään kankaan nurjalle, ettei se ärsytä ihoa.

Toisin taas on veteen liukenevan tukikankaan kanssa. Se todellakin liukenee veteen, hokkus pokkus ja se on poissa!

Sitten vain ompelemaan vaate valmiiksi. Taiteilija itse oli kovin tyytyväinen, tosin hän totesi, että seuraavaan kuonoa pitää lyhentää. Se ei saa olla yhtä pitkä kuin häntä 😄.

Huomaan, että aikaisemmin on tullut applikoitua enemmän. Lapsen kasvaessa erilaiset hahmojen kuvat ovat jääneet taka-alalle. Esittelen tähän lopuksi aiemmin tehtyjä vaatteita, joihin olen applikoinut nimenomaan tiheällä siksakilla kuvan.

Ryhmä Hau ja Kaja 

Kummipojalle Samppa

Rokkimeininkiä

Anniina Balleriina

Joskus kangas itsessään inspiroi tekemään kuvan.

Koska applikointi vie hieman aikaa, niin tuunaus on aina hyvä vaihtoehto antaa tuotteelle lisäaikaa. Tämä itselleni tehty paita oli kutistunut, joten tein siitä tyttärelleni vaatteen.

Tämä ei eksynyt päälle, joten tuunasin pitkähihaisesta paidasta itselleni T-paidan. Tuli oikein hyvä ja pääsee käyttöön.

Minun oma applikointiguruni on Mutturalla-blogin Annika. Jos käyt hänen blogissaan, löydät todella huikeita töitä. Ei voi muuta kuin ihailla!

Kankaan koristelun muita tapoja on tulossa esittelyyn myöhemmin.

Aurinkoista kevään odotusta sinulle 🌞

#hommahuonedetails #applikaatio