sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Mää lanitan!

Jos sanon, että menen laneille, saan tuntea ihmetyksen katseita ihollani. Siis, mitä, Täh?
Kysymyksessä on kuitenkin ompelulanit. Ajatus sama, kuin sanan alkuperäisessäkin merkityksessä.
Kasa ompelevia naisia kerääntyy koneineen samaan tilaan ja sitten ommellaan, enemmän tai vähemmän.

Mikä ihana sosiaalinen tapahtuma! Ihan livenä tapaa kanssasisaria saman aiheen ääressä. Aivan ihanaa ja todella terapeuttista. Näkee tavat, tottumukset, kuulee sadattelut ja muillakin on kädessään ruuvimeisseli ja ratkoja. En siis todellakaan ole yksin. 
Itselläni on kotonakin mahtavat tilat ommella, mutta tuota jakamista ei siellä pääse tekemään, muuta kuin facen kautta. Ja mitä ihania, uusia ihmisiä olenkaan saanut tavata!
Ja olen vakuuttunut, että tarvitsen peitetikkikoneen.

Näihin laneihin valmistauduin leikkomalla kasan valmiiksi, värisuorakin pysyi maltillisena, eikä roudauskassi ollut järjettömän suuri. Koneeni eivät kai tykkää lähteä kotoa pois, sillä tälläkin kertaa minulla oli koko aamupäivän teknisiä ongelmia koneiden kanssa. Tartutin pöpön vierustoverinkin koneeseen. 

Saumurlangat olivat punertavat, joten tästä lähdettiin:
Majapuu/Pehmiä kirsikka ja oma kaava, joka ei mennyt nyt ihan nappiin. Pitää istua ja ihmetellä, että saan tuon yläosan paremmin istumaan. Ajatuksena miikkareiden se maltillinen singoala, jossa on istutetut hihat. 

Seuraavaksi Leena Rengon suunnittelema "Ystävykset". Leikkasin ensin isomman n.122/128 ja sen jälkeen n.104 cm vaatteen kappaleet. Pienemmästä syntyi tämä:

Kuvio on suuri, joten pakko vähän miettiä, ettei tule päättömiä tyttöjä. Silmukka raglansaumassa ja kahta eri raitaa kyytipoikana. Isommassa leveämmät raidat ja pussihelma (ei kunnon kuvaa tarjolla)

Saumuriin vaihtuivat mustat langat ja Hannan kankaan pöllötriathlon sai kyytiä. Ajattelin, että nyt tai ei koskaan, on aika saada näistä jotakin valmista. Nyt laittaisin tuon takakappaleen yksivärisestä ja kukasta olisin tehnyt pipoja.


Oikeastaan ihan samalla kaavalla tehtynä, kuin aikaisempikin, mutta helmaan yksivärinen tiukempi kappale sivusaumarypytyksillä.
Housut Fancy stripes, taas. On niin hauska malli.
Silmukka
Näitä settejä syntyi kolme. Kaksi koossa 104/110 ja yksi koossa 122/128. Katsomma kenelle tuo yksi pienempi sitten päätyy. Yksi pöllö jäi vielä varastoon, jos saisin näistä tilkuista taiottua itselleni jotakin.... Hienoja kankaita ja tykkään tuosta pöllöstä kovasti.
Tässä koko saldo. Uutta kertaa odotellessa.

Syyslomaan on neljä viikkoa.... Tämän session jälkeen kärsin ompelukrapulasta, joka helpottui sillä, että siivosin vähän. Taas on mentävä Ikeaan, laatikot loppuivat taas.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Still loving you

Vai miten se nyt meni

Pojille vaatteita. 
Ensimmäiseksi esiteltäköön nämä:


Pienelle rokkimiehelle kitara- applikaatio paitaan. Muutama silitysarkin palanenkin on päässyt yksityiskohtiin. Niitit ovat silittämällä kiinnitettäviä, ja nyt todella toivon, että pysyvät käytössä. Näissä projekteissa hankalinta on aina aloittaminen, mutta toisaalta sitten valmista syntyy nopeasti.


Piuha lähti omille teilleen taakse:


Setti-ihminen kun olen, niin tein myös lököhousut kaveriksi. Kaavana Mock Denim, joista olen nostanut ja lyhentänyt haarakoukkua, sekä näihin tein tereet taskunsuihin. Yläosan resorin muokkasin niin, että alempaan osaan tuli kuminauha- ja nyörikuja. Harmaa joustocollege on Kangastukusta.


Viime viikonloppuna leikkelin kasan erilaisia poikien paitoja, joita sitten surauttelin sopivan hetken tultua. Ja kyllähän niitä sillä tavalla syntyikin.


Ihan peruskäyttöpaitaa. Kolmessa on nappilistat, tulipahan taas muisteltua niidenkin tekemistä.
Kettu on Lillestoffin, tähti ja pesukarhu Selialta, lentokone Jonix:n digiprinttiä ja hihoissa KVK:lta ostettua pientä tähteä.

Pyörä on Majapuulta

Tämä tuli tehtyä jo aiemmin. Hilcon ihanaa raitaa ja olisikohan pesukarhutkin Lillestoffilta