Pandapostaus

Monessa mukana, 
auttamassa, 
eteenpäin työntämässä.

Viljamin puodin sydän on suuri.

Se on järjestänyt jo kaksi hyväntekeväisyyskampanjaa,

jossa ompelutaitoiset ovat tehneet pehmoleluja sairaaloihin 

eri puolille Suomea. 

Tämä hahmo on ihana ja elää meilläkin eri paikoissa.

Tänään hänellä oli suuri tehtävä.

Meidän pieni halusi kasvaa "isoksi".

Hän halusi isojen sängyn ja samalla unitutit

lähtivät metsään oraville.

Alkureippaudesta huolimatta piti tähän uuteen maailmaan hakea vauhtia äidin sylistä pariinkiin otteeseen.

Mutta siellä hän on tuhisemassa.

Pandojen on tarkoitus pitää "kaahut" loitolla.

Tiukka vahtivuoro.

Tällä samaisella suurellapienellä on halu kuulua joukkoon.

Hän mielellään samistelee perheenjäsenten kanssa.

Nyt vuorossa isä.

Meillä on samanlaiset pökät. Äiti teki ne Kameleont:n farkkujoustocollegesta.

Meillä on takataskutkin.

Meidän kaverit ovat päässeet ratikan kyytiin.

Isille tuohon Viljamin Megaratikkaan ja minulle vähän pienempiin.

Ja jos isiä alkaa väsyttämään, voi hän painaa päänsä

tähän isänpäivälahjaksi saatuun tyynyyn.

We love you Panda!

Joulupuu on rakennettu...

Joulu on jo ovella.

Tämän julkaisun jälkeen se uusi joulu jo kolkuttelee :)

Ja jos nyt olisin viisas, ryhtyisin  nyt samantien tekemään niitä joululahjoja tulevaa joulua ajatellen. Ettei kävisi niin kuin taas kerran.

Osa jäi tekemättä, tänäkin jouluna.

Noh, sain kuintenkin aikaiseksi nämä meidän joulumekkoset.

Verson puoti on taas kerran asialla ja tämä helmitaulu yltää suosikkilistalleni. Tämä on erittäin onnistunut kuosi. Tummanruskea odottaa....

Oma mekko on yhdistelmä kahta kaavaa, burda ja Onion. Mekkoa on pienennetty eri kohdista jo kolmasti, toivottavasti menee vielä joulun jälkeenkin.

Pikkuinen sai osittain Savaway-haasteen johdosta " Peppi- essumekon", kangas on käännetty toisinpäin.

Pukkia odotellaan saapuvaksi.

Alle KVK:n joustocollegesta mekko, johon 

PikkuPiltin silityskuviot. Lunta edes johonkin.

Ja kun ei ole lunta, missä hiihtää, niin käyhän tämä olkkarin valkoinen mattokin siihen tarkoitukseen.

Sain muuten pukilta kunnon salamalaitteen, sen ihanuus on nähtävissä tässä viimeisessä kuvassa. 

Tässä vielä sovituskuva "Itsenäisyyspäivän" juhlamekosta.

Hyvää joulun aikaa kaikelle kansalle.

Kauniita kankaita

...löytyy vino pino

Onneksi ainakin muutamat pääsevät vaatteeksi asti.

PaaPiin ja Fabriinan yhteinen kangas "Pihlaja".

Kaunis petrooli väritys. Puuvillaneulos päätyi ystävälle

liivimekoksi.

Kangas on niin kaunis, ettei se paljoa lisukkeeksi kaipaa.

Pääntielle maltillinen savupiippukaulus.

Verson Puodin "Joulujemma"

En ole kovin tämän vastaväriparin ystävä, 

mutta tässä sekin väriyhdistelmä toimii.

Se päätyi eräälle ihanalle neidolle joulunodotusmekoksi.

Viimeiset valkoiset pompulat pääsivät koristamaan

hihoja ja pääntietä.

Minä niin odotan joululomaa, sormet syyhyävät monen ihanuuden kimppuun. 

Esimerkiksi mainittakoon näiden Ikasyrin ihanuuksien, vinoraidan ja merinovillojen.

Lumivalkeaa

Ja tähtisädettä

Kuuntele, kun joulutonttu korvaan kuiskuttaa! 

Sitä pientä salaisuutta kertoa ei saa.

Pienen tonttupojan lumivalkea asu syntyi Selialta ostetusta 

valkoisesta velourista ja hopeasta erittäin joustavasta lyckratrikoosta.

On miellyttävää tehdä, kun on selvät sävelet. Apuna mitat ja piirros.

Tuo Alahelma vaatii hieman matemaattista pähkäilyä, mutta tasan meni kaaret lopulta. 

Takaosan huppu on hiippamallinen ja kärjessä tähti kera kulkusen.

Sinivalkoinen

Paratiisiin sinivalkoisin siivin

Verson puoti:

Oma väri olisi ehdottomasti ollut punavalkoinen.

Onneksi ajatus kiiri itsenäisyyspäivän juhlintaan ja valitsin tämän ihanuuden.

Juhlat jäivät juhlimatta molemmilta, sillä flunssa kaatoi pienen sänkyyn.

Harmitus, oli kunniamerkkikin. Mutta varjoillaan sitten myöhemmin.

Mekko Hoops:sta kuositeltu, alle tarkoitus laittaa joku paituli tai päälle juhlava bolero.

Oma kolttu on samalla kaavakokeilu burdan kaavasta, jossa on sisäänotot tuolla tavalla jännästi.

Olen sen verran harteikas, että tuo yläosa vaati korjailuja, muuten ihan ok.

Noihin sisäänottoihin sitten seuraavalla kerralla taskut!

Huppu on MIW- kaavasta, reuna sai pitsin rikkomaan saumakohtaa.

 Rinnan alle alalankamuninauhalla pientä muotoa ja hihat ovat pussimaiset.

Tähän kankaaseen olisi sopinut väljyys yläosaan, koska kuvio on iso.

Kangas on ihanan ohutta, joten hyvin olisi onnistunut.

Kuvauspäivänä tuiversi tuuli ja oli muutenkin "bad hair day".

Päässä äitini virkaama pata Novitan uusimman lehden mukaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Mistä tunnet pienen tontun?

...Punaisesta lakistansa

vikkelistä kintuistansa,

hymystänsä lempeästä,

katsestaansa veikeästä.

Siitä tunnet pienen tontun.

Mistä löydät pienen tontun?

Pipareita uunista kurkkimasta,

lahjakätköjä urkkimasta,

hämärissä huiskimasta.

Sieltä löydät pienen tontun.

Short collection ja "Jääkalhut"

Marjanallet

Sedän syntymäpäiväjuhlat, eikä mekkoa!

Tämän kankaan piti saada kaverikseen jotakin kiitävää mustaa, 

mutta unohdin sen hankkia.

Aioin itse sonnustautua Pixeliin, joten somisteet tulivat tällä kertaa siitä.

Yhteen kun sopivat.

Kankaan tuntu on mitä ihanin ja jatkoakin kyselin PaaPii:lta.

Digipaino antaa kuulemma mahdollisuuden juuri tällaiselle hehkulle

ja laskeutuvuudelle. Toivottavasti saatavilla tulevaisuudessa lisää.

Kaavana on levennetty ja pidennetty Hoops. Olkalinjasta tuli hieman leveä. 

Tuosta helmasta ja sen sijoittumisesta tykkään.

Hexagon

Geometria kiehtoo

Pehmiältä tilattu puuvillaneulos, ja juuri tämä väri oli se, joka kolahti.

Kaavakokeiluun lähti Ottobren villatakki viime vuoden numerosta.

Näköjään näissäkin kaavoissa minun olisi syytä valita hartialinjasta koko 38.

Kuviokohdistukset edessä olen näköjään ajatellut vetoketjulle, enkä nappilistalle.

Ja sitten, kuten huomaatte, jossakin vaiheessa on 

mennyt pahasti vinoon!!!

Huomasin asian vasta, kun takki oli valmis.

Tässä sentään äly oli mukana, kun tein tuollaisen siistin hupunsauman kaitaleella.

Sen tekeminen olikin tosi helppoa! 

Samalla kun surrauttelin hupun miehustaan kiinni, laitoin trikookaitaleen samaan syssyyn.

Sitten vain kaitaleen kääntö ja ompelu.

Sivussa kaaritaskut ja KVK:n joustocollegea. Hihoissa oleva raitaresori myös Pehmiältä.

Hupun vuori on pinkkiä trikoota kangastukusta.

No, tällä vinoudella tuli yhdet ruuat tehtyä.

Nyörit heiluivat orvon oloisina, joten päät saivat tupsut kaverikseen.

Ompelin myös alalankakuminauhalla pienen rypytyksen rinnan alle. Ei ole niin teltta.

Jos näistä sitten taas oppisi jotakin.

Tuli hyvä kotikolttu.

JättiSalmiakki

Giant chloride

näin vapaasti käännettynä.

Käpysen jättisalmiakista piti tulla minulle sellainen liivari, mutta suunnitelmat kaatuivat siihen, kun sopivia värikavereita ei löytynyt tarjolla olevista joustocollegeista.

Leikkasin silloin taannoin innoissani Linnelin MIW- kaavalla itselleni hupparin...

Siis ennen kuin olin tehnyt tarvittavat kaavamuokkaukset.

Kaava on omalta osaltaan kiva ja mietinkin miksi se ei minulle oikein käy.

Sitten tajusin: Olen aivan liian harteikas tapaus sen sisään.

Kaava sopii sellaisille kapeaharteisille ja rinnakkaille naisille.

Tästä siis tuli aivan liian pieni minulle, mutta onneksi minulla on tuo pienempi

sijaiskroppa, jolle voin tällaisia tekeleitä työntää.

Etuosaan ei tullut vetoketjua suunnitelmista huolimatta, vaan tuollainen valekaitale.

Taskut on on muokattu tuollaiseen kolmion muotoon alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Ne onnistuivatkin hyvin.

Pikkuneidillä on tarve samistella kaikkien kanssa, joten hänelle lopuista tämä:

Etuosan idea tuli siitä,  kun leikin

Tangram-paloilla. Suunnikas kylläkin puuttuu tästä hahmosta.

"Yksi pieni ankka lähti leikkimään, vuorten taakse kauas pois..."

Kaveriksi vielä Saimit ja toteamus, että seuraavaan kokoon on hypättävä.

Paidassa pohjana Sirkusheppa.

Ahdistaa, että valokuvaus siirtyy sisätiloihin, kuvien laatu ja tunnelma kärsivät kovasti. 

Pitänee hankkia parempi salama ja kuvankäsittelyohjelma.