Ilo ommella

* yhteistyössä Pfaff- Suomi kanssa*

Sitä voi vain iloita hyvästä ompelukoneesta silloin kun työstettävänä ovat haastavat materiaalit. Haastavina pidän ohuita ja liukkaita sifonkeja, silkkejä ja viskooseja. Koneeni (Pfaff Expression 3.5) yläsyöttäjä ja neulastoppi ovat kyllä hermoni säästäjiä näiden materiaalien kanssa. Aikaisemmat kokemukseni ovat sellaisia, jossa kone nielaisee työn uumeniinsa ja aikaa menee sitä sieltä tonkiessa ja reikiä paikkaillessa.

Euronkankaan palalaarista kurkisti varsin minun värimakuuni sopiva viskoosipala. Ompeluryhmässämme oli sopivasti haaste tällaisille ohuille materiaaleille ja mallikin oli Burdasta 7/17 bongattu. Nuo olan laskokset eivät menneet aivan ohjeen mukaan, tajusin sen vasta puseron ollessa valmiina. 

Pusero on kokonaisuudessaan ommeltu ompelukoneella. Huolittelut on tehty monipistosiksakilla ja osa saumoista on ommeltu pussiin, jolloin näkyviin ei jää ns. risareunaa. Ompeluneula on terävä, koko 70.

Liehukkeiden reunan huolittelin seuraavalla tavalla:

1.Silitin yksitaitteisen päärmeen reunaan ja ompelin tiheällä ja kapealla siksakilla aivan taitteen reunan yli.

2. Ompelun jälkeen ylimääräinen kangas leikataan varovasti aivan ompeleen vierestä. 

Valmiina huolittelu näyttää varsin siistiltä ja muistuttaa saumurin rullapäärmettä. Ensimmäisen pesun jälkeen poistin muutaman lankahaivenen, jotka olivat lähteneet purkautumaan reunasta. Tällaisten siistien, mutta rentojen paitojen aukko on ollut vaatekaapissani, mutta tämän kokemuksen saattelemana aukko tulee pienenemään.

Sain työkaveriltani kangasnäytepaloja, jotka oli kiinnitetty pahveihin. Varsin herkullisia värejä, materiaalit satiinia, sifonkia ja muita ohuita materiaaleja. Kolme reunaa oli näytteistä jo käännetty ja ommeltu, mutta yksittäinen pala ei huiviin riittänyt. Irrottelin näytteet ja yhdistin kaksi toisiinsa sopivaa palaa seuraavalla tavalla:

PUSSISAUMA

1. Koska materiaalit olivat hyvin liestyviä, yhdistin kappaleet ensin monipistosiksakilla nurjat puolet vastakkain (ommel tulee kankaan oikealle puolelle.)

2. Sauman silitys ja työn kääntäminen oikeat puolet vastakkain. 

3. Sauman ompelu suoraompeleella siten, että yhteen huoliteltu reuna jää sisään.

Pussisauma on valmis. Tässä näkyy nurja puoli.

Innostuin tekemään aika monta ja niistä tuli mielestäni hyvin siistejä. Näin keväällä on paljon eri tahoja muistettavana, joten näitä voi kietaista vaikka kuoharipullon kaulaan koristeeksi, omaan kaulaan tai päähän pannaksi.

Mehukekkerit- blogissa on oiva ohje kapean päärmeen tekoon erikoispaininjalalla, joita Pfaff-ompelukoneisiin on saatavilla eri leveyksillä. Ehdottomasti minunkin on tällainen saatava.

Täältä löytyy myös hauska videokooste, millä eri tavoin voi huivin sitoa kaulaansa.

Minun neulomistahdillani ei synny huiveja kovinkaan tiuhaan tahtiin, joten käväisin Kuusi Collectivessa Helsingissä ja ostin Johanna K. Design neulosta. Neuloksessa on kaunis tekstuuri, materiaaliltaan se on 50% puuvillaa ja 50% merinovillaa. Halkaisin  ostetun palan kahtia ja yhdistin siistit hulpioreunat PUSKUSAUMALLA toisiinsa. Saumoja ei siis laiteta päällekkäin, vaan reunat ovat vastakkain. 

Yhdistämiseen valitsin ompeleen numero 23, kaksoisoverlock.

Lopputulos mielestäni varsin siisti ja huomaamaton.

Mutta sitten olikin vielä pähkäiltävänä pituussuunnassa olevat risareunat! Tavoitteena oli saada aikaiseksi mahdollisemmin kevyt reuna.Tein erilaisia kokeiluja toisenlaiselle neulokselle ja mietin jo lankakauppaankin menemista ja reunan huolittelua esimerkiksi virkkaamalla. Loppujen lopuksi päädyin samaan ompeleeseen, kuin puskusauman ompelussa.

Reuna meni "kiharalle", mutta höyryttämällä sain sitä efektiä laannutettua. Edelleen emmin reunan keskeneräisyyden sietoa, jotenkin tekisi mieli saada siitä siistimpi, mutta en ole vielä keksinyt miten sen tekisin.

Väri vain on niin ihanan keväinen, että kaulaan se on saatava.

Ihanaa toukokuun alkua sinulle!

#puskusauma

#pussisauma