*yhteistyössä PFAFF-Suomi kanssa*
Applikaatio, eli päällikeompelu tarkoittaa sitä, että pohjakankaan päälle ommellaan toisilla kankailla kuvioita. Applikaatio ei tällä hetkellä ole kovin trendikästä, mutta siitä huolimatta olen aina tykännyt ja tykkään edelleen tästä tekniikasta. Markkinoille on tullut erilaisia leikkureita, joilla saa helposti ja nopeasti erilaisia kuvia vaatteisiin ja muihin tuotteisiin. Applikaation etuna kuitenkin voi pitää sitä, että erilaisilla kangasyhdistelmillä ja tikkauksilla saa hauskoja pintoja aikaiseksi.
Tässä postauksessa esittelen yhden tavan tehdä applikaatiota, taatusti löytyy monta muutakin erilaista tekniikkaa ja tapaa. Lähdetään liikkeelle siitä, mitä tarvitaan:
- Kuva, joka halutaan ikuistaa
- Liimaharsoa tai kaksipuoleista tukikangasta
- Kynä
- Kankaita, joilla kuva tehdään
- Tukikangasta: veteen liukenevaa, irtirevittävää tai silittämällä kiinnitettävää
- Tikkauslankoja
- Terävät sakset
- Ompelukone+ tiheä siksak-ommel
- (avoin paininjalka ja konekirjontaan tarkoitettu neula)
Itse valitsin lapseni piirtämän kuvan. Hänen koirulinsa ovat hyvin persoonallisia ja hyväntahtoisia otuksia.
Itse tykkään käyttää liimaharsoa, sillä siinä oleva suojapaperi auttaa monessa vaiheessa. Toisella puolella on liimapinta, toisella puolestaan suojapaperi liimapinnan päällä.
Nyt on aika tarkistaa tilkkulaatikko ja kangasvarastot.
Seuraavaksi aloitetaan piirtäminen. Helpointa on piirtää liimaharson paperipuolelle, mutta silloin pitää huomioida se, että kuva tulee PEILIKUVANA. Tässä tapauksessa taiteilija halusi koirulin olevan samalla tavalla kuin kuvassa, joten piirtäminen tehtiin liimapinnalle. Jos kuva on mahdollista käsitellä kuvankäsittelyohjelmalla, niin sen voi ennen tulostusta kääntää peilikuvaksi. Kun piirrän liimapinnalle käytän tussia. Vaaleisiin kankaisiin saattaa tarttua tussijälki, mutta se jää kyllä siksakin alle.
Jokainen yksityiskohta ja osa piirretään erikseen. Jätän kuvioiden väliin hieman ilmaa.
Tämän jälkeen leikkaan osat erilleen, en kuitenkaan vielä ääriviivoja pitkin.
Tässä vaiheessa laitetaan silitysrauta lämpiämään ja asetellaan palat oikeiden kankaiden nurjalle puolelle. Silityksessä ei ole tarve käyttää höyryä, se vain tekee kiinnityksestä epätasaisen ja kupruilevan.
Keltainen koira on vaihtunut taiteilijan toiveesta mustavalkoiseksi.
Kun silitys on saatu tehtyä, ryhdytään leikkaamaan osat. Suosin pieniä ja teräväkärkisiä saksia.
Nyt on osat leikattu....pisarakangas meni vielä vaihtoon tämän kuvan jälkeen.
Ennen kankaalle asettelua poistetaan liimaharson suojapaperi. Nuppineulan kärki toimii hyvänä apuvälineenä.
Nyt päästäänkin kiinnittämään osat kankaalle. Tämän vaiheen jälkeen yleensä huokaisen helpotuksesta, sillä kaikki osat on saatu kiinni. Kaulapanta tosin on hävinnyt jonnekin?
Päästään jo laittelemaan konetta ompelukuntoon.
Pfaff Expression 3.5 koneeseen on saatavilla lisävarusteena avoin paininjalka, joka on applikoinnissa varsin hyvä sen takia, että siinä on esteetön näkymä. Neulaksi valitsen usein konekirjontaan soveltuvan neulan siitäkin huolimatta, että pohjakangas on neulosta. Tarvitaan myös erivärisiä lankoja sekä puolia. Itse käytän alalankana vähintään samaa sävyä, kuin ylälankakin.
Pfaff Expression 3.5 koneessa on oma ommel applikointiin. Sen erottaa tavallisesta siksakista siitä, että langankireys on säädetty ylälangan osalta valmiiksi löysälle. Ompeleen numero on 7. Säädöt ovat tässä seuraavat:
Ompeleen leveys 6.0, ompeleen tiheys 1.0, paininjalkasuosituksena 2A, tukikangasta suositellaan, normaali syöttö ja langankireys 2.4.
Applikointia ajatellen myös päättelytoimintojen valinta kannattaa tehdä. Valitsin automaattisen päättelyn alkuun ja loppuun, sekä automaattisen langankatkaisun.
Omiin tarpeisiin ommel oli liian leveää ja myös tiheys liian harvaa, joten tein säädöt tältä osin uusiksi.
Ennen ompelun aloittamista pohjakangas on syytä vielä tukea. Itse käytän paljon irtirevittävää tukikangasta ja uutena tuttavuutena myös Inspiran veteen liukenevaa tukikangasta.
Veteen liukenevassa tukikankaassa on liimapinta, jota suojaa suojapaperi. Sellaisen huomion tein, että tämä tukimateriaali ei tykkää silittämisestä, varsinkaan, jos on käytössä höyry!
Siitä leikataan sopiva pala, irroitetaan suojapaperi ja liimataan kankaan nurjalle puolelle kuvion kohdalle. Tähtäyksessä voi käyttää läpivalaisua apuna 🙂.
Irtirevittävä tukikangas leikataan myös haluttuun kokoon, mutta sitä ei varsinaisesti kiinnitetä mitenkään. Toki nuppineuloja voi käyttää.
Nyt alkaisi näyttämään siltä, että päästään ompelemaan! Ommelleveyttä voi vaihtaa vauhdissa, jos tilanne niin vaatii.
Applikaatiosiksak on siis tiheä ommel. Ommel menee hieman kappaleen reunan yli. Erilaisissa kulmissa ja käänteissä jätän yleensä neulan kappaleen ulkopuolelle, nostan paininjalkaa hieman ja korjaan kulkusuuntaa.
Nurjalta jälki näyttää tältä. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi tuo koirulin ommel voinut olla parempi valkoisena..
Joskus on vaikea löytää (tai olla tyytyväinen) tikkauslangan väriin. Pilviin kokeilin kolmea erilaista sävyä...
Hihan aurinkoon laitoin tueksi irtirevittävän tukikankaan. En kuitenkaan uskalla kangasta repiä ja ihan uutena apuvälineenä minulla onkin vallan mainiot sakset!
Näillä saksilla pääsee lähelle ommelta, eikä näillä myöskään tule leikkausvahinkoja. Tässä kuvassa näkyy hyvin tuo ylälangan löysyys, jolloin se "kääntyy" nurjalle.
Tukikangasta jää kuitenkin ompeleen ympärille ja herkkää hipiää se saattaa ärsyttää. Pesussa kyllä pehmenee, mutta olen joutunut jopa kiinnittämään kankaan nurjalle, ettei se ärsytä ihoa.
Toisin taas on veteen liukenevan tukikankaan kanssa. Se todellakin liukenee veteen, hokkus pokkus ja se on poissa!
Sitten vain ompelemaan vaate valmiiksi. Taiteilija itse oli kovin tyytyväinen, tosin hän totesi, että seuraavaan kuonoa pitää lyhentää. Se ei saa olla yhtä pitkä kuin häntä 😄.
Huomaan, että aikaisemmin on tullut applikoitua enemmän. Lapsen kasvaessa erilaiset hahmojen kuvat ovat jääneet taka-alalle. Esittelen tähän lopuksi aiemmin tehtyjä vaatteita, joihin olen applikoinut nimenomaan tiheällä siksakilla kuvan.
Ryhmä Hau ja Kaja
Kummipojalle Samppa
Rokkimeininkiä
Anniina Balleriina
Joskus kangas itsessään inspiroi tekemään kuvan.
Koska applikointi vie hieman aikaa, niin tuunaus on aina hyvä vaihtoehto antaa tuotteelle lisäaikaa. Tämä itselleni tehty paita oli kutistunut, joten tein siitä tyttärelleni vaatteen.
Tämä ei eksynyt päälle, joten tuunasin pitkähihaisesta paidasta itselleni T-paidan. Tuli oikein hyvä ja pääsee käyttöön.
Minun oma applikointiguruni on Mutturalla-blogin Annika. Jos käyt hänen blogissaan, löydät todella huikeita töitä. Ei voi muuta kuin ihailla!
Kankaan koristelun muita tapoja on tulossa esittelyyn myöhemmin.
Aurinkoista kevään odotusta sinulle 🌞
#hommahuonedetails #applikaatio
