torstai 27. elokuuta 2015

Im memoriam


Isä

Kesä oli omalla tavallaan hyvin tunteikas. Se sisälsi toivoa, uskoa, pelkoa, iloa, huolta ja ennen kaikkea kohtaamisia. Erilaisten ihmisten, asioiden, tunteiden ja tilanteiden kohtaamisia.
Jotkut niistä oli ennakoitavissa, toiset taas ei.

Isä kuului vielä siihen sukupolveen, joka ilman tutkintopareita pystyi etenemään urallaan. Ihailin lapsena piirtopöytää, erilaisia viivottimia, ohuita lyijytäytekyniä ja tusseja. Skissipaperirullia oli monenlaisia ja niitä olenkin käyttänyt kaavojen piirtelyyn. Piirtopöydän ääressä syntyi erilaisiin julkitiloihin huonekaluja. Ei pelkästään suunnittelua vaan myös protojen valmistamista. Isä muisteli usein työtään Alvar Aallon kanssa, kun Tampereen pääkirjaston sisustusta suunnteltiin. Kesämökin hän piirsi ja rakensi itse. Se oli valmistuessaan hyvin moderni, ei perinteinen pyöröhirsihuvila ollenkaan. 

Kun aloitin vaatturiopinnot lukion jälkeen, ei isä ollut aluksi oikein tyytyväinen valintaani. Mutta siinä tilanteessa, kun hän kävi ensimmäistä kertaa koululla sovittamassa hänelle mittatilauksena tehtyä pukua, muuttui näkökanta toiseksi. Samoja välineitä, samaa piirtämistä, valmistamista, käsityötä. Tosin minulle ei siitä ammattia kuitenkaan tullut. Isäni oli kyllä vilpittömästi iloinen ja kannustava, kun kerroin yhteistyöstä mm. Verson puodin ja Ommellisen kanssa.

Vajaa vuosi oli rankka, ei oikeastaan yhtään hengähdystaukoa. Aina joku takapakki. Syntymäpäivänään hän joutui viimeisen kerran sairaalaan, siitä kolmen viikon päästä hän nukkui pois. Ei enää ahdistusta, vaan syvä ja rauhallinen lepo. Vaikka me kaikki täältä joskus lähdemme, ei läheisen menettäminen ole koskaan helppoa. Suru on vain elettävä läpi.

Käsitöiden tekeminen on ollut minulle aina tärkeää. Hautajasivaatteiden ompeleminen oli osa surutyötä. "Kouriintuntuva työ auttaa, kun mieli laukkaa."
Tosin omat voimavarani halusin tiedostaa, sillä työt alkoivat samoihin aikoihin. 

Pienin sai itselleen mekon Marimekon ohuesta puuvillasta. Kaavana on Mekkotehtään Katariina pienin muokkauksin. Alaosa on vuoritettu ohuella puuvillalla.



Vanhempi neito sai hyväksi havaittun peplumin. Miehusta napakkaa mustaa trikoota Noshilta ja musta pitsi  hihoissa ja helmassa ovat Eurokankaasta.

Oma vaate ei lopputulemaltaan ole sellainen, mitä suunnittelin. Lähdin tekemään SKK:ssa kahteen otteeseen ollutta Ilona Pellin suunnittelemaa grafista liehuketunikaa. Nyt on uskottava, että sellaiset vaatteet eivät ole minulle tarkoitettuja. Yläosan kuositin veneaukkoiseksi SKK:n 1/14 mallin 13 mukaan. Pohjalla oma kaava. Lopulta tunikasta tuli tällainen:
Leikkasin rinnan alta poikki ja tein alaosan uudestaan. Kankaana ihana Hilcon paksu, painava ja joustava viskoositrikoo.


Päivä oli raskas eikä pienen ihmisen ymmärrys oikein tahtonut tilanteeseen riittää.
Illalla vietimme aikaa mökillä,
kaunis ilta, paljon muistoja.
<3

41 kommenttia:

  1. Tämä oli koskettava kirjoitus. Osanottoni ja voimia jokaiseen hetkeen. Kauniit ja hyvinistuvat mekot olet tehnyt.

    VastaaPoista
  2. Paljon voimia Sinulle ja koko teidän perheelle! Ihanat vaatteet olet jaksanut ommella kaikesta huolimatta. Pikkutytön mekko on huippusuloinen (jos niin voi hautajaisvaatteesta sanoa).Suru välittyy pienimmän olemuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Mekko onnistui kyllä hyvin, olisin niin toivonut kankaan riittäneen omaankin vaatteeseen.

      Poista
  3. Osanottoni <3 Vaatteet ovat kauniit kuten tämä tekstisikin.

    VastaaPoista
  4. Osanottoni. Kaunis kirjoitus ja kauniita vaatteita. Voimia surutyöhön.

    VastaaPoista
  5. Kaunis ja koskettava kirjoitus, tippa linssissä luen täällä. Voimia teille kaikille <3. Suru helpottaa, mutta kaipaus jää.

    VastaaPoista
  6. Voi, osanottoni ja paljon voimia surun keskelle. ♡

    VastaaPoista
  7. Lämmin osanottoni <3 Kun äitini haudattiin alkukesästä en olisi voinut kuvitellakaan meneväni hautajaisiin jonkun muun tekemissä vaatteissa joten ymmärrän tarpeesi tehdä hautajaisvaatteet itse. Toivottavasti sait siitä lohtua, itse ainakin koin saavani. Voimia surutyöhön <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna <3. Muistan postauksesi, hieman pelonsekaisin tuntein niitä lueskelin. Minä puolestani ilmaisen sinulle osanottoni. Kyllä tekeminen lohditti, vaikka suunnitelmat eivät toteutuneetkaan.

      Poista
  8. Nyt on surun aika. Kauniit muistot kantavat eteenpäin, vaikka ne tekevät myös kipeää.
    Ihanan perinnön Isäsi jätti Sinulle, taidon ja arvostuksen taiteeseen, kauniiseen ja käsityöhön. Sinä onnellinen, että sait omistaa sellaisen Isän. <3
    Lämmin osanottoni suureen suruun. <3
    ps. Kauniit vaatteet olet jaksanut ommella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon sanoistasi <3. Toivon, että jossakin sielunperintö tulee näkymään.

      Poista
  9. Lämmin osanottoni suruun ja kovasti voimia sinulle ja perheellesi! Kirjoitit kauniisti isästäsi.
    Kauniit vaatteet ompelit. Minuakin on surutyössä auttanut, kun olen saanut käsillä tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3. Hienoa, että sinäkin olet saman kokenut.

      Poista
    2. Tarkoitan lohdun saamisen käsitöitä tekemällä.

      Poista
  10. Voimia suruun <3 osanottoni<3 kaunis kirjoitus <3 olet perinyt isän taidot. Kauniita vaatteita teit surujen päivään <3

    VastaaPoista
  11. Osanottoni. Kuulostaa että teillä oli hieno yhteys, ja mahtavaa kuinka jaoitte saman intohimon luomiseen ja kädellä tekemiseen. Jäähyväisvaatteet jotka teit ovat kovin kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Molemmat vanhempani ovat aina tehneet tahollaan käsillään jotakin. Heille olen opeista, kärsivällisyydestä ja mahdollisuuksista hyvin kiitollinen.

      Poista
  12. Herkkä ja kaunis teksti, herkät ja kauniit vaatteet. <3
    Osaanottoni.

    VastaaPoista
  13. Osanottoni. Paljon voimia sinulle. Niin kauniit ja herkät vaatteet olet ommellut<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Minulle oli tärkeää näyttää itseltäni ja kantaa vaatteita, jotka omiksi tunnen.

      Poista
  14. Otan osaa. Tämä oli kaunis teksti ja nostatti kyyneleet omiinkin silmiini. Kauniita vaatteita myös. Voimia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3. Tässä vaiheessa sitä pohtii paljonkin mistä puusta sitä on oikein veistetty.

      Poista
  15. Kauniit muistot eivät koskaan kuole <3. Lämpöinen osanottoni vielä tätäkin kautta. Kauniit vaatteet, kaunis teksti. Ymmärrän surun työstämisen tekemisen kautta, minäkin tein itselleni hautajaisvaatteet keväällä. Surusta en osannut silloin kirjoittaa, mutta ajan kanssa se on helpottanut. Ei ole enää niin tuskaisaa, vaan lempeämpää surua. Koskaan se kaipaus ei katoa, aina on tilanteita joissa mennyt palaa mieleen. Vähitellen surun sattuminen vaan vähenee ja muistoihin voi turvallisesti kietoutua. Halaus sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna kauniista sanoistasi <3. Osaat pukea tunnelmani hyvin sanoiksi asti. Isä oli tekijä, prosessoi paljon asioita juuri sillä tavalla. Ja luulen, että äitini on ihan samanlainen.

      Poista
  16. Osanotto sinulle ja perheellesi. Todella koskettava teksti ja kauniit asut. Kyyneleet nousivat silmiin täälläkin. Kovasti jaksamista jatkoon <3

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit :)