Muista ilo kun piuhat ovat hukassa!

Töttöröö vaan!

Minun arkeni pelastaa kyllä ompelu. Aikaisemmin poljin auton kaasujalkaa joka päivä 40 min suuntaansa työmatkaani. Nykyään polkasen koneet käyntin ja kaasuttelen kotona. Lyhyempi työmatka. Ja ilo, että on Hommahuone, jossa voi jatkaa siitä mihin on viimeksi jäänyt.

Nämä valmistuivat tyyliin sauma silloin, toinen tällöin ja siinä sivussa paloivat perunat pohjaan. Arki rules.

Ompelu pelastaa myös silloin, kun oikein harmittaa. Niin on käynyt tällä viikollakin. Vähän suklaatia kyytipojaksi, niin avot maailma näyttää paremmalta paikalta.

Piuhat (hukassa). Ihan niin kuin minun kuosini!

Annastiina Mäkitalon kynästä tämä on lähtenyt ja Verson puoti sen teetti ihanalle, ohuelle digipainetulle joustocollegelle.

Ihan ei mennyt ompelut putkeen, kun vähän kuosittelin. Kaikki saumat vähintään kaksi kertaa ommeltu. Vähintään.

 Piuhat voi solmia eteen tai 

... tai taakse

 Pitihän se tasku tehdä ja vähän halusin olla koukeroinen.

Koukeroiseksi kuositeltu kengurutasku, joka siis lähinnä muistuttaa mummuni pyykkipoikaessua.

 Kaksi päivää töissä saa aikaan kaikenlaista.

Jos jollakulla tämä vielä tekemättä, yhdistäkää tähän nyt ihmeessä oranssia. Sopii sikahyvin yhteen!

Mutta arjen keskellä muistakaas kuulkaas ILO!

Tämänkin ihastuttavan kuosin takana on Annastiina Mäkitalo.

Minulle oikein sopiva kangas, korut ovat kankaassa, eivät minulla missään roikkumassa. Olen huono korujen käyttäjä.

Ja ihastuttavanvihastuttavat HARAKAT.

Tämä malli on nähty aiemminkin "ompelukrapula"-postauksessani.

Ihan vaan oli pakko tehdä samanlainen. Harakat raakkuvat muutenkin aina selän takana.

Rouheaakin rouheampi iso paikkatasku

Kaverina Marimekon viskoositrikoo.

Olisikos tuosta lopusta kankaasta tullut makea tuubihuivi ja pipo?

Tytsylle teen Hienohelmasta kuitenkin jotakin naseeta.